Tännään ei sitte turhia hötkyillä!

Remu nauttii auringonpaisteesta "papan" tekemässä uudessa aitauksessa. Nyt pääsee kirppu takaovelta ulkoilmaa nuuskimaan. (: Kiitos iskä! ♥ 

  

Dream.

 

Mun eilistä vaatetusta. 

Remu päätti kesken lenkin lähteä vilvoittelemaan. (:

Kyllästyin eilen tekemään työtä, joka vaati kahden langan välillä vaihtelua, joten jätin turkoosi-valkoisen villapaidan sivuun ja aloin tekemään samalle koiralle toista tilausta. Tämä tilaus valmistuikin tänään ja se on musta aivan supersöpö! (: Jatkoin myös edellisen paidan tekemistä ja sekin alkaa olla jo kaulusta ja tassunpaikkoja vaille valmiina. (: Toivottavasti paidat ovat sopivat isännälleen. (:

Tämä päivä on mennyt totaalisesti laiskottelun merkeissä, mutta se suotakoon näin sunnuntain kunniaksi. ;) Käytiin kävelyllä ja sen lisäksi ollaan oikeastaan vain oleiltu. Miika on pelaillut pöytäkoneen ääressä ja minä oon tuttuun tapaani pyöritellyt neulepuikkoja, Remu on loikoillut sohvalla ja välillä käynyt terassilla tarkkailemassa naapureita. Sen verran saatiin aikaiseksi, että siivosin vessan kaapin ja puhdistettiin meidän hopeakaulaketjuja, jotka oli päässeet tummumaan. Jospa huomenna sais enemmän aikaiseksi, pitäis siivota tämä meidän lukaali ja käydä hieman kaupoissa tekemässä hankintoja. (:

Miika järjesti tänään muuten myös vaatekaappiaan ja minä tuijotin vieressä silmät kiiluen, kun herra heitteli mulle sieltä vaatteita joita ei enää aio käyttää. Kasa T-paitoja ja yhdet farkut pääsee mun pyöriteltäviksi, saksittaviksi, revittäviksi ja ommeltaviksi, ehkä niistä kehkeytyy jotain uutta kivaa. Joukossa oli pari T-paitaa kivoilla printeillä varustettuna ja niistä ainakin ajattelin loihtia koiranpaitoja, joissa on printti selässä. Saas nähdä mitä niistä valmistuu, vai jääkö mun suunnitelmat vain suunnitelmiksi! :D Mulla olis muutenkin pää niin täynnä ideoita, etten ehdi edes toteuttaa niitä. Mulla on tuon koiranpaidan lisäksi kesken kaks huivia, yks päiväpeitto, yks neulepaita, yks tilkkutyö ja muutama muu käsityö. Kamala hinku olis (näin syksyn saapuessa) tehdä itselle myös uudet villasukat, lapaset ja pipo. (Montakohan niitäkin jo kaapista löytyy??)

Saisinko jostakin lisäkäsiä ja lisäaikaa? Kiitos.

 

Tuumasta toimeen.

Tämä päivä on hyvä päivä. Ainakin aamu alkoi niin ihanan lepposasti, että voiko näin alkaneesta päivästä mitään muuta tulla kuin hyvää päivää? Remu alkoi herättelemään puoli yhdeksän aikoihin ja siinä vaiheessa minä olin suoraan sanottuna kuin perseelle ammuttu karhu. Tai äkäinen kuin ampiainen. Miikan aina vain kääntäessä kylkeä taivuin kuitenkin Remun vaatimuksiin ja kampesin itseni sängystä ylös. Tähän mennessä aamu ei tuntunut kovin hyvältä. Ajattelin kuitenkin, että kun ylös on jo kerta noustu ja uloskin on mentävä, niin sama tehdä Remun kanssa kunnon aamulenkki heti kerralla. Niinpä puin päälle, nakkasin kirpulle valjaat niskaan, nappasin puhelimeni, avaimet sekä Remun herkkupussin taskuuni ja suuntasin ovesta pihalle. Jo muutaman askeleen jälkeen olo oli paljon parempi: loistava päätös lähteä  lenkille!

Lenkin jälkeen Remu hiipi hiljaa takaisin yläkertaa ja kömpi Miikan viereen peiton alle nukkumaan. Unikeot.  Minä käperryin sohvannurkkaan ja jatkoin eilen aloittamaani käsityötä. Entinen koulukaverini Iiris haki tiistaina itselleen koiran, pienen pienen chihuahuan pennun, ja minä lupauduin neulomaan pikkuiselle muutaman villapaidan kylmien ilmojen lämmikkeeksi. Silmukka toisensa jälkeen turkoosit ja valkoiset langat muotoutuivat käsissäni pienen koiran paidaksi. Ensimmäisestä paidasta puuttuu vielä tassujen paikat, sen jälkeen pääsen siirtymään toisen paidan pariin. Toivottavasti tulee pikkuiselle sopivat. (: Kesken neulomisen alkoi kutkutella vanha tuttu mielihalu, joka on kesän aikana jäänyt huomattavasti vähemmälle. Halusin teetä. Laitoin veden kiehumaan, kaivoin kaapista ihanalta ystävältäni Satulta hiljattain saamani syntymäpäivälahjan, suloisen sydänmukin, ja pian sainkin tuoksutella ja maistella herkullista Ystävän olkapää -teetä.

Mielialani on tänään jokseenkin luova. Miten tämän mielialan saisi muutettua luoviksi teoiksi? Mieleni on jo pitkään tehnyt mieli piirtää jotakin. Monta kertaa olen ottanut vihkon nenäni eteen, kaivanut esille paljon erivärisiä kyniä ja halunnut, halunnut niin kovasti, saada aikaan jotakin hienoa. Mutta pää on aina ollut auttamattomasti tyhjä. Lopputuloksena on ollut aina turhautunut Minä, joka ei ole saanut paperille kuin epämääräisiä suttuja ja töhryjä. Viivoja, jotka eivät ole muodostaneet mitään järkevää, saati sitten luovaa taikka kaunista. Usein paperi on jäänyt yhtä valkoiseksi, kuin mitä se oli eteeni asettuessaan. Tänään mieleni teki pukeutua palmikkokuvioisiin, lämpimiin sukkahousuihini. Yksiin niistä monista. Vetää päälleni ruudullinen kevyt mekko ja nostaa hiukset päälalle nutturalle. Laittaa ripsiin kevyesti mustaa ja huulille vaaleanpunaista. Tähän asti olen mielihaluissani tänään päässyt. Mieleni tekisi kovasti myös vetää nahkatakki ylleni ja kietoa kaulahuivi kaulalleni. Nostaa kamera kaulalleni ja suunnata ulos kuvaamaan jotain kaunista. Haluaisin kovasti myös hupsutella, hassutella ja hullutella. Keinua keinussa ylös, ylös, ylös asti. 

Sellainen olo minulla on tänään. Hassu. Mielessä on kutkuttavia, suorastaan hykerryttäviä ajatuksia. Salaisuuksia, jotka tekisi mieli livauttaa ulos huulien välistä, ja silti kuitenkin pitää omana tietonaan. Hmmm.♥

Ulkona alkaa paistaa aurinko. ♥

  

 

Nuttu nurin, onni oikein.

Täällä on tänään pimeää ja hiljaista. Ollaan Miikan ja eläinlauman (sis. kissan ja kolme koiraa) kanssa päineen täällä mun syntymäkodissa kun äiti ja isä pakkasivat tänään meidän kolme kukkaa autoonsa sekä isän nikkaroiman aidan kuomuperäkärryynsä ja suuntasivat nokkansa kohti meidän asuntoamme Vaasassa. Kukat pääsivät kesäloman jälkeen takaisin kotiin ja Remulle isä on koonnut takapihan "terassin" ympärille aidan ja siihen portin. Ja voi pojat että se on komea! Kyllä nyt kelpaa Remu päästää takaovesta "terassille" ulkoilmaa nuuskuttelemaan. Kuvaviestillä saapui jo valokuvakin rakennelmasta, mutta koska oon tällä hetkellä porukoiden koneella niin en sitä hienoutta teidän kanssanne vielä tällä hetkellä jaa. Kuvamateriaalia tekisi mieli laittaa kehiin vaikka mistä aiheesta, mutta Miika on valloittanut meidän oman läppärimme enkä tohdi sitä mennä siitä häätämään. Käytin muuten aikaisemmin sanaa terassi lainausmerkeissä sen takia, ettei sitä juuri terassiksi voi sanoa. :D Mitätön pläntti lautoja vierekkäin katoksen alla meidän takaoven edessä. Mutta iskän nikkaroinnin jälkeen pidän siitä huomattavasti enemmän, ehkä nyt jopa kiikutan meidän yläkertaan varastoidut puutarhatuolit sinne.. Ja ehkä sinne ilmestyy myös se äitin mainitsema mattokin. ;)


Sain tänään valmiiksi eilen aloittamani kuvakirjan serkkuni hautajaisista, joissa Miika toimi valokuvaajana ja minä lupauduin kokoamaan tilaisuudesta kuvakirjan. Siitä tulikin mieleen, että ehkä olisi hiljalleen ajankohtaista käydä omatkin kuvat tietokoneelta lävitse ja teettää niitä kuviksi, ettei taas käy niin että kuvia kertyy tuskastuttavan suuri määrä. Ehkä joku päivä tartun itseäni niskasta kiinni, mutta se päivä koittakoon vasta Vaasaan paluun jälkeen.


Tämän päivän olen melkeinpä liukuhihnamaisesti kiertänyt lankaa virkkuukoukun ympärillä ja saanut valmiiksi isoäidinneliöitä toisensa perään. Vielä en tiedä mitä neliöistä valmistuu, sillä en ole päässyt vielä niin pitkälle että olisin miettinyt mikä luomukseni voisi olla. Ehkäpä viltti, taikka sitten eräästä kirjasta bongaamani isoäidinneliöistä valmistettu paita.. Taikka sitten jotain aivan muuta. Aika näyttää, tällä hetkellä tyydyn vain kieputtamaan lankaa koukun ympärillä yhä uudelleen ja uudelleen, sen enempää miettimättä. Tällä hetkellä neliöitä on muuten valmistunut 25. 24 vaaleanpunaista ja yksi violetti. Ja nyt, meen ja köllähdän takaisin sänkyyn ja jatkan sitä samaa rataa.. "Aloitetaan kuudella ketjusilmukalla, jotka suljetaan ympyräksi piilosilmukalla, sen jälkeen.."  Kauniita unia!

.

Miksikäs tätä taas kutsuisi, luovaksi tauoksi kenties? Ilman sitä luovuutta ehkä. Sen lisäksi että oon käynyt täällä lukemassa muiden kuulumisia, oon viime aikoina pyörähtänyt paljon myös oman blogin puolella, tuskissani. Monta kertaa oon aloittanut blogin uudistamisen ja pian deletoinut koko homman. Kirjautunut sisään puhkuen intoa kirjoittaa jotain, saamatta kuitenkaan sanoja tuotetuksi. Tulos on ollut joka kerta sama, olen häipynyt koneelta tuskastuneena ja turhautuneena.


Nyt on kuitenkin jonkin näköinen, syksyinen, uusi ilme blogille luotuna. Minun taidoillani siitä ei tälläkään kertaa kovin kaksista tullut. Kirjoittaminen lähtee ehkä hyvin, hyvin, hiljalleen jälleen käyntiin. Edessä on nimittäin hieman jotain muutoksia, joiden tapahtuessa voipi ehkä riittää kirjoiteltavaakin. ;) Mutta "hold your horses", vai mitenkäs se nyt sanotaankaan.. Eli pysykääs vielä pöksyissänne, salaisuus paljastuu jahka on sen aika. ;) Milloin tämä aika on, sitä en ala tässä nyt sen enempää kommentoimaan.. Toisaalta pian, toisaalta tuskastuttavan pitkän ajan päästä, miten sen kukainenkin ajattelee. Mutta lupaan kyllä kertoa kaiken, niin pian kuin mahdollista. ;)


Kesä alkaa olla jo ohitse, taas kerran, ja siksipä blogin uusi syksyinen teemakin. Oikeastaan asia on jälleen niin kuin viime vuonnakin näihin samoihin aikoihin, huomaan pitäväni syksystä. Minä, joka aina ennen kammoksuin kesän loppumista ja lähestyvää talven kylmyyttä. Tällä kertaa voin tunnustaa, että jo heinäkuun taipuessa elokuun puolelle, minä haaveilin pimeistä syysilloista, kynttilöistä, jalkoja lämmittävistä villasukista, vihreästä teestä, viltin alle kietoutumisesta sohvannurkkaan ja villalankarullista ja puikkojen kilinästä. Eräs työkaveri tuumasikin että "Tiedätkö mitä tuo Ansku tarkottaa... Susta on tulossa vanha.." Hah! ;)


Syksyssä on myös se hyvä puoli, että se tarkoittaa arkeen palaamista. Työt on tällä hetkellä jo ohitse ja edessä on vielä muutaman viikon loma ennen kouluaherruksen alkamista (jokos se opparin aihe on valmiina??). Vaasaan palaaminen tarkoittaa myös sitä, että pääsen jälleen paremmin kiinni liikuntaan. Kävin tänään (liian pitkästä aikaa) Ennin kanssa Easyfitillä fatburn-jumpassa ja voi elämä sitä nautinnollista (ja hikistä) oloa, mikä jumpan aikana ja jälkeen oli! ♥ Valitettavasti Vaasalaistuminen tarkoittaa puolestaan myös Raahesta ja perheen luota lähtöä, enkä minä pidä asian siitä puolesta ollenkaan. Onneksi matka ei kuitenkaan ole täysin mahdoton.


Mutta ei muuta tällä kertaa, minä jään fiilistelemään tulevia asioita ja painun pian peiton pohjalle. Huomenna nokka kohti Raahea ja pääsee rapsuttelemaan "mummun ja papan" hoivissa olevaa karvakasaansa. ♥

Liikunnanriemua.

Torstaina lähdin siis Johannan ja Heidin kanssa testaamaan uutta kuntosalia, Johanna siellä on jo useamman viikon kulkenut (epäreilua kun eräällä kävelymatka salille kestää neljä minuuttia, kun multa se vie puoli tuntia ;)), mutta minä ja Heidi oltiin ihan ensikertalaisia. Kokeiltiin ensimmäisenä tuntinamme zumbaa ja tykättiin kyllä kovasti. Heti kun oli saanut hien kunnolla pintaan, mun olo oli mitä loistavin. Miksi oonkaan päästänyt itteni laiskistumaan ja unohtanut, kuinka ihana olo kunnon hikiliikunnan jälkeen on! No, parempi muistaa se myöhään kuin ei milloinkaan ja aloittaa rakas harrastus uudestaan. Viime aikoina oon tosiaan ollut aivan järkyttävän laiska, sohvannurkassa makaaminen ja puikkojen kilistely on maistunut huomattavasti paremmalta kuin liikkumaan lähteminen. Mutta nyt on aika korjata tilanne, puikkoja kuitenkaan unohtamatta! ;) 

Tänään taistelin koko alkupäivän koulutehtävien kanssa. Yritin selkeyttää itselleni, mitä kaikkea mahdollista mun pitääkään tehdä ja TUSKASTUIN! Urakka tuntuu loputtomalta, varsinkin kun tuntuu etten millään saa karanneesta opiskelumotivaatiostani kiinni. Tai opiskelumotivaatiota kyllä on, mutta tuntuu etten millään saa aloitettua tehtävien tekemistä. Tuijotan vain tyhjää tietokoneen ruutua ja tulen pahalle tuulelle, kun en saa kirjoitettua yhtään mitään. Eikä tilannetta auta yhtään se, että osa tehtävistä täytyisi kirjoittaa englanniksi. Huh! No, onneksi Johanna lähti sitten mun kanssa 15:30 alkavaan RPV:hen, tiedossa oli siis 45 minuuttia tehorääkkiä reisille, pakaroille ja vatsalle. Salille auringonpaisteessa kävelyn ja hikisen 45 minuuttisen jälkeen olo oli kuin eri ihmisellä! Tuntui jopa, että puhkun uutta innostusta koulutehtäviä kohtaan. Valitettavasti innostus tosin lopahti tasan siihen , kun yritin vääntää ajatuksiani englanninkieliseksi tekstiksi ja tajusin, ettei siitä tule yhtään mitään. 

Lopuksi vielä liuta mieltä piristäviä kuvia. Lähdettiin eilen Miikan ja Remun kans lenkille ja sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ilma oli lämmin ja tuuli ihan mitätön. Lenkin kruunasi se, että satuttiin löytämään meren jäälle aurattu kävelytie. Lenkki venähti parituntiseksi ja tuntui että oltaisiin voitu vain kävellä loputtomiin, millään ei olisi malttanut palata takaisin. Suosittelen!