Viimeisiä viedään.

Kaksi elämäni mielenkiintoisimpiin tentteihin lukeutuvaa tenttiä ovat kyllä olleet tällä viikolla. Maanantaina ruotsin tentissä täytyi opettajalle esittää henkkarit koetta palauttaessa, ettei vain kukaan meistä ole palkannut kaveriaan tekemään koetta puolestaan. :D Eilen sitten sosiaalipsykologian tentissä katsoimme haastattelutilanteen, jossa muutamaa Suomen jääkiekkopelaajaa haastateltiin sen jälkeen kun he maanantaiaamuna hävisivät Suomi-Ruotsi-ottelun, tehtävänä oli sitten kertoa, että millä sosiaalipsykologian teorilla kyseistä haastattelua voidaan selittää. Lisäksi samaisessa tentissä katsottiin pätkä elokuvasta Kuolleiden runoilijoiden seura, jonka jälkeen täytyi kertoa, miten kyseisessä pätkässä näkyi ryhmäjäsenyys. Sosiaalipsykologian tentti oli kyllä positiivisella tavalla mielenkiintoinen yllätys, en osannut odottaa tuollaista. Vaikka sanoin kyllä jo ennen tentin alkua, että Ahdilta voidaan odottaa ihan millaista vain tenttimateriaalia. (: Nyt tentit on onneksi vähäksi aikaa ohi, tehtäviä kyllä riittää siitäkin huolimatta. Kuinkahan monta asiaa mulla onkaan tehtävänä harjoittelun aikana??

Eilen sain toteutettua pitkäaikaisen mielitekoni, sillä lähdin käymään Miikan kanssa mutkan kaupungilla ja pääsin hieman koluamaan vaatekauppoja ja tuhlaamaan rahojani. Kaupoissa kiertelemisen tuloksena mukaan tarttui neljä paitaa ja yhdet legginsit, jospa niillä nyt pärjäisi taas hetken.

Kaksi yötä Raaheen.<3

Aamulla puoliunessa, kun muut vielä nukkuvat.

Uusi viikko alkoi eilen kamalalla stressillä ja panikoinnilla, edessä oli nimittäin ruotsin tentti heti aamulla kello 8:15 ja minähän olen aina ollut suorastaan avuton vieraiden kielien kanssa. Sanastotehtävä taisi mennä nappiin, mutta ne pienet esseetehtävät, HUOH! Opettajamme oli ahkera, sillä emme olleet päässeet edes koulusta kotiin saakka, kun arvosanat olivat jo pamahtaneet Winhaan. Sinne meni hieno vitosien ja muutaman nelosen rivini, mutta olen äärettömän onnellinen että läpäisin kyseisen kurssin ja vieläpä sain arvosanaksi sain kakkosen, mikä ei ole huonoin mahdollinen. :D En ole käyttänyt ruotsinkieltä moneen vuoteen ja lukiossakin kahlasin läpi vain pakolliset kurssit, mutta ehkä minä näistä selviydyn. Odotan kauhulla syksyllä alkavaa ruotsin kakkoskurssia, sillä siihen sisältyy suullinen tentti, eli keskustelemme pareittain 15 minuuttia ja keskustelu kuvataan videokameralla. Shit! Mutta sille en suo vielä tällä hetkellä ajatustakaan..

Jäljellä olisi enää muutama hullu päivä ja sen jälkeen suuntaan nokkani kohti Raahea ja aloitan ensimmäisen harjoitteluni, minut siis löytää kotikulmilta majailemasta 16.4 saakka. (: Sitten kuukausi koulua ja alkaa "kesäloma", joka olisi tarkoitus viettää (suurimmaksi osaksi) työn merkeissä.

Nämä pakkaset saisivat kyllä jo loppua. En edes muista, milloin olisin viettänyt aikaa ulkona muutoin kuin koulumatkakävelyn taikka Remun pissalenkin merkeissä. Toivottavasti pian lauhtuu, sillä tuossa säässä minä en jatkossakaan aio turhaan nokkaani ulos laittaa. Haluan jo nähdä kevään tulevan, ilmojen hiljalleen lämpenevän ja nähdä ruohon alkavan vihertää.. Mutta siitä saan kaiketi tällä hetkellä vain haaveilla..


Tein tilauksesta luokkakaverini koiralle pipon, tyttökoiralle tietenkin punaista. Kuvassa Remu on mallina, mutta pipo sopii huomattavasti paremmin kantajansa pieneen päähän. (:



Meidän pieni sirrisilmä linssilude. <3



Minä edustavasti hiukset pystyssä.

Tällaista tälla kertaa. Tänään on edessä viimeinen tentti ennen harjoittelua, luvassa sosiaalipsykologiaa. Sitten huokaisen hetkeksi helpotuksesta, aluksi toivottomalta tuntuneet kevään tehtävät alkavat olla voitettu!

Iltateen aikaan.

Päivä alkaa olla pulkassa ja oma lämmin sänky kuulostaa erittäin houkuttelevalta, tänään on taas vietetty suurin osa ajasta kouluhommien parissa. Ensin seitsemän tuntia koulun penkillä, sen jälkeen pari tuntia ryhmätyön parissa ja ilta onkin sitten mennyt nenä kiinni tenttimateriaalissa. Ei ole mitään järin herkkua lukea satoja sivuja puuduttavaa tekstiä, josta ei tunnu jäävän päähän yhtään mitään.

Onneksi oon sentään jo palannut kunnolla takaisin elävien kirjoihin sairastelun parista, sillä ilmatkin on taas suosinut sen verran, että oon päässyt kolmena peräkkäisenä päivänä nyt miekkosteni kanssa ulos ja lenkkipolulle. Heti on olo paljon mukavampi, kun saa välillä käydä tuulettamassa pääkoppaansa ulkona, muutenkin kuin koulumatkojen verran. Remuki on nauttinut olostaan kun pakkanen ja tuuli on hieman hellittänyt, vekara on viipottanut menemään pitkin lumista tienreunaa niin että pikkunen pipo vaan keikkuu puolelta toiselle. ♥



Olen tälläkin kertaa läppärillä, sillä Miika pelaa jälleen jotain uutta (ja ilmeisesti addiktoivaa :D) peliänsä pöytäkoneella. Tässä kuitenkin internetin syövereistä kaivettuna yksi kuva Remusta ja piposta, jonka sille tässä jokin aika sitten väsäsin.

Mutta nyt kauniita unia. Huomenna kutsuu Raastuvankatu, perushoitotyön laboraatiotunnit ja erilaiset harjoitukset ihmeellisestä sairaalamaailmasta. Saas nähdä miten tytön käy!