.

Miksikäs tätä taas kutsuisi, luovaksi tauoksi kenties? Ilman sitä luovuutta ehkä. Sen lisäksi että oon käynyt täällä lukemassa muiden kuulumisia, oon viime aikoina pyörähtänyt paljon myös oman blogin puolella, tuskissani. Monta kertaa oon aloittanut blogin uudistamisen ja pian deletoinut koko homman. Kirjautunut sisään puhkuen intoa kirjoittaa jotain, saamatta kuitenkaan sanoja tuotetuksi. Tulos on ollut joka kerta sama, olen häipynyt koneelta tuskastuneena ja turhautuneena.


Nyt on kuitenkin jonkin näköinen, syksyinen, uusi ilme blogille luotuna. Minun taidoillani siitä ei tälläkään kertaa kovin kaksista tullut. Kirjoittaminen lähtee ehkä hyvin, hyvin, hiljalleen jälleen käyntiin. Edessä on nimittäin hieman jotain muutoksia, joiden tapahtuessa voipi ehkä riittää kirjoiteltavaakin. ;) Mutta "hold your horses", vai mitenkäs se nyt sanotaankaan.. Eli pysykääs vielä pöksyissänne, salaisuus paljastuu jahka on sen aika. ;) Milloin tämä aika on, sitä en ala tässä nyt sen enempää kommentoimaan.. Toisaalta pian, toisaalta tuskastuttavan pitkän ajan päästä, miten sen kukainenkin ajattelee. Mutta lupaan kyllä kertoa kaiken, niin pian kuin mahdollista. ;)


Kesä alkaa olla jo ohitse, taas kerran, ja siksipä blogin uusi syksyinen teemakin. Oikeastaan asia on jälleen niin kuin viime vuonnakin näihin samoihin aikoihin, huomaan pitäväni syksystä. Minä, joka aina ennen kammoksuin kesän loppumista ja lähestyvää talven kylmyyttä. Tällä kertaa voin tunnustaa, että jo heinäkuun taipuessa elokuun puolelle, minä haaveilin pimeistä syysilloista, kynttilöistä, jalkoja lämmittävistä villasukista, vihreästä teestä, viltin alle kietoutumisesta sohvannurkkaan ja villalankarullista ja puikkojen kilinästä. Eräs työkaveri tuumasikin että "Tiedätkö mitä tuo Ansku tarkottaa... Susta on tulossa vanha.." Hah! ;)


Syksyssä on myös se hyvä puoli, että se tarkoittaa arkeen palaamista. Työt on tällä hetkellä jo ohitse ja edessä on vielä muutaman viikon loma ennen kouluaherruksen alkamista (jokos se opparin aihe on valmiina??). Vaasaan palaaminen tarkoittaa myös sitä, että pääsen jälleen paremmin kiinni liikuntaan. Kävin tänään (liian pitkästä aikaa) Ennin kanssa Easyfitillä fatburn-jumpassa ja voi elämä sitä nautinnollista (ja hikistä) oloa, mikä jumpan aikana ja jälkeen oli! ♥ Valitettavasti Vaasalaistuminen tarkoittaa puolestaan myös Raahesta ja perheen luota lähtöä, enkä minä pidä asian siitä puolesta ollenkaan. Onneksi matka ei kuitenkaan ole täysin mahdoton.


Mutta ei muuta tällä kertaa, minä jään fiilistelemään tulevia asioita ja painun pian peiton pohjalle. Huomenna nokka kohti Raahea ja pääsee rapsuttelemaan "mummun ja papan" hoivissa olevaa karvakasaansa. ♥