"Nyt on tosi edessä!" - Pikku Myy/Taikatalvi

Täällä on kevättä rinnassa ja siitä on kiittäminen ihanan aurinkoisia viime päiviä. 

Raahessa vietetty talviloma on takana ja edessä pari viikkoa lepsuhkoa koulunkäyntiä ennen 10 viikon mittaista suuntaavaa päiväkotiharjoittelua. Vielä ku sais kaikki kotona tehtävät kouluhommat tehtyä alta pois. Opparin aihekin selkeni ennen lomille lähtöä ja nyt vaan pitäis saada tuulta purjeisiin. 

Kesätyöt stressaa ja voisin sanoa tähän väliin pari rumaa sanaa, mutta jätänpä sanomatta. Tänään on ärsyttäny kesätyöhommat taas niin paljo ettei mitään rajaa.

   Romeo 7,5kk. 

Poika harjoittelee kovaa vauhtia näyttelyitä varten, sillä 14.-15.4. olis eessä Vaasan kv ja meidän kaikkien ensimmäinen näyttelykokemus. Tarkoituksena olis ens viikolla suunnata näyttelytreeneihin ja ens kuun alussa käydä tsekkaamassa mätsärit. (:

  

Romeo. 

 Remu. 

 Remu. 

Viimeisin valmistunut käsityö. Ja monta on taas tekeillä. Koulutyöt vaan tahtovat kovasti varastaa aikaa käsityöharrastukselta.

Homemade ♥

 

Pakkanen paukkuu. Tällä hetkellä mittarissa näyttää keikkuvan 22 miinusastetta. (liikaa mulle!) Me neljä mukavuudenhaluista ja lämpöä rakastavaa osa enemmän ja osa vähemmän karvaista otusta köllötellään neljän seinän sisällä suojassa kylmältä. Hyvä syy laittaa olohuone täyteen kynttilöitä tuomaan lämpöä ja himmentää hieman muuta valaistusta. Kunpa täältä ei vaan tarttis poistua pihalle muuta kuin karvaturreja ulkoiluttamaan niin olisin tyytyväinen, tarpominen koululle ja takaisin ei oo tuolla pakkasessa mitään mun lempipuuhaa. Voisin vaan köllötellä sohvalla koirat kainalossa, kilistellä puikkoja, kattoa leffoja ja juua teetä. ♥

 

Rakkaan isosiskoni aviomiehen isosisko on yksi minulta palmikkosukat halunneista henkilöistä ja tänään sain hänen sukkansa valmiiksi. Saran sukat ovat samanmoiset kuin omani. Koulupäivät on niin pitkiä ja luentopainotteisia, että sukkia valmistuu huimaa vauhtia!

 

Homemade ♥

Rautalankasydämiä ja sydänsaippuoita.

Koulussa meillä alkoi tämän kuun alussa luovien menetelmien kurssi ja voi että oon mielissäni! Oon päässy tekemään kaikkia huippuja juttuja huipuista materiaaleista, kokeillu uusia tekniikoita, saanut ideoita ja onnistumisen kokemuksia. Huisia! Oon mm. tehty ite paperia "opettajan omalla tyylillä" ja painanu tapetin kuviosta kivaa kuviota paperille. Ne jutut mulla on vielä hieman vaiheessa, mutta esittelen niitä sitten kun ne ovat valmiita. Oon myös innostunu huovutuksesta. Niinkin paljon, että piti vallan kotiin ostaa itselle villaa ja kaverini, joka juuri leikkasi rastansa pois, luovutti mulle tarpeettomaksi käyneen huovutusneulansa. Kiitos Enni. ♥ 

Kuvassa on koulussa huovuttamiani pieniä palloja, joiden lopullinen käyttötarkoitus on vielä hieman avoin. Kotona palloja on tullut tehtyä vielä lisää ja eri väreissä. Alareunassa oleva sydänkoristeinen huovutustyö kätkee sisäänsä Oriflamen limen tuoksuisen palasaippuan. Sen kun kastelee niin saippuaa tulee työn sisältä pintaan ja sitä voi käyttää henkilökohtaisena pesusienenä. Vallan rakastan sitä. ♥ Mun mielestä idea on ihana vaikka pieneksi lahjaksi ystävälle, Ystävänpäivä kun saapuu taas 14.2.

Tänään tein luovien menetelmien tunnilla koulussa tällaisen sydäntuikkukoristeen rautalangasta vääntelemällä. 

I love it!

Romeolle ei ollut sopivaa villapaitaa, joten tein pikatyönä poitsulle villiksen odotellessani pääsyä kauppaan täydentämään villalankakokoelmaani tilaustöitä varten. Niitä on tullut hurjasti (lue: 6klp)! Mm. erinäköisiä villasukkia, koiranpaitoja yms.

I love... mango & papaya!

Viime perjantaina oli tilipäivä (ah, ihana saada muutakin rahaa kuin mitättömät opintotuet!) ja lähdin koulun jälkeen 2x Johannan kanssa kaupungille shoppailemaan ja kuluttamaan osan palkastani, täytyyhän sitä itelle jotain kivaa ostaa välillä. Kaupungilta tarttuki mukaan vaikka ja mitä ja saavuin kotiin monen pussin kanssa.. 

Mm. 

Farkut 

Farkkulegginsit

2x toppi

Neule

2x rintaliivit

3x alushousut

uni/loikoiluhousut

Kynsilakka

Vartalovoide

Käsivoide

Ihanan tuoksuiset mango&papaija-voiteet. ♥

Ja tässä ne nyt ovat, tilaustyönä opettajalle tehdyt mustat palmikkovillasukat. Koulunkäynnin, töiden, tenttiin lukemisen sekä muiden kaiken karvaisten aktiviteettien ohella villasukat valmistuivat päivää vaille kahdessa viikossa. 

Lankakauppaan täytyy juosta varmaan heti huomenna, jotta pääsen aloittamaan seuraavaa projektia. Yllätys yllätys, palmikkovillasukkia. Tilausjonossa olisi nimittäin kolmet palmikkovillasukat (harmaana, luonnonvalkoisena sekä keltaisena) sekä yhdet tavalliset raitavillasukat. Ei ainakaan iske ongelmia sen suhteen, että mitä neuloisi!

Tänään on ollut hyvä päivä stressaavien asioiden suhteen. Sain nimittäin hommattua itselleni harjoittelupaikan seuraavaan eli suuntaavaan harjoitteluun, joka alkaa viikolla 12. Meen tuohon läheiselle päiväkodille 5-6-vuotiaiden lasten ryhmään, joka toimii myös eskariryhmänä. Oon pähkäilly tässä, että kuinka sitä osaa sukeltaa taas päiväkotimaailmaan kun touhunnut niin paljon nyt nuorten kanssa.. Yritin myös hieman edistää opinnäytetyöprojektiani (joka edelleen on ilman aihetta ja ideoita) ja laitoin sähköpostia eräälle MLL:n työntekijälle, sillä kuulin että hänellä olisi tarjolla opinnäytetyöaiheita. Nyt vain sitten odotellaan vastausta, että löytyisikö sieltä mitään mulle sopivaa.

Maanantaina kävin muuten myös paikallisessa taitokeskuksessa ja sain uusia innostuksen kokemuksia, putiikista mukaan tarttui kolmea eri väriä huovutusvillaa..

..saas nähdä mitä tuleman pitää. ;)

Haittaakse?!

Pitkät koulupäivät verottaa todenteolla, eilen pääsin koulusta viideltä. Kotiin päästyäni laitoin ruokaa, söin ja nukahdin sohvalle. 19-21:30 nukuttujen "päiväunien" jälkeen olin tunnin hereillä ja suuntasin yöpuulle. Pitkät päivät pulpetin takana voi olla niiiin puuduttavia ja väsyttäviä. Onneksi luennot on kuitenkin hyvää aikaa kilistellä puikkoja, minä kun en kykene istumaan paikoillani tekemättä mitään. 

Mulla on ollu koulussa joka päivä villasukat jalassa, joko uudet palmikkoiset taikka sitten syksyn väriset. Luovien menetelmien opettaja iski heti silmänsä palmikkosukkiini ja tilasi itselleen sellaiset, tartuinkin heti tuumasta toimeen ja opettajan toinenkin villasukka on jo saatettu hyvään alkuun. Neuletöistä ei ole puute lähiaikoina muutenkaan, sillä opettajan sukkien lisäksi oon saanut kaksi muutakin sukkatilausta, palmikkoiset sekä tavalliset raitasukat. Romeo on ilmeisesti innostunut neuletöistä myös, sillä eilen se oli Remun kanssa kaksin ollessaan saanut mun lankakorin kannen auki ja levittänyt koko sen sisällön pitkin alakerran lattiaa. Voitte kuvitella, miltä 10-15 lankarullaa auki revittyinä näyttää ympäri lattiaa. Se niistä langoista..

Koulujuttujen tiimoilta päässä pyörii opparimietteet sekä suuntaava harjoittelu; opinnäytetyölle pitäisi keksiä aihe ja saada projekti aloitetuksi ja suuntaavaan harjoitteluun pitäisi löytää mieleinen harjoittelupaikka. Jos ens joulukuussa mulla on sosionomin paperit kädessä niin oon niiiiiiin onnellinen! Tällä hetkellä tuntuu, että mulla on satamiljoonaa asiaa tehtävänä..

Mutta nyt meen koirien kainaloon sohvalle, neulepuikot kilisemään ja alotan telkkarimaratonin: Idols, Duudsonit tuli taloon sekä Kakola!

Silmukoita.

Lomat on taas lomailtu ja paluu arkeen koittanut. Loman viimeisiä öitä viettelin työmaalla valvomassa ja siinäpä sitä oli tehokasta aikaa kilistellä puikkoja. En oo ikinä kokeillut tehdä palmikointia (Perun puheeni. Kerran aloitin ja hermo meni, tällä kertaa mentiin paremmalla onnella.), mutta nyt päätin ottaa härkää sarvista ja tehdä himoitsemani palmikkovillasukat.

 

Ihanat. Lämpimät. Harmaat. Palmikoilla. Omaan jalkaan. ♥

Sain sukat eilen illalla viimeisteltyä ja tottakai nappasin ne heti tänään koululaukkuun. Koulussa istuin kahdeksan jälkeen luovien luokan lattialla vetämässä sukkia jalkaani kun opettaja (jota en ollut aikaisemmin tavannut) tuli kyselemään että teenkö käsitöitä tilauksesta. Lopputuloksena oli sitten se, että lupasin tehdä opettajalle mustat palmikkovillasukat. Ja tulipas noita palmikkosukkatilauksia vielä myöhemminkin päivän aikana, eli palmikoinnin merkeissä mennään vielä hetki kunhan vaan saan kaupasta noudettua lankaa. (: 

 

Tässä sitten tällainen ikuisuusprojekti, jota en ole tainnut vielä aikaisemmin esitellä. Ostin kolme kerää kahta oikean puoleista väriä viime syksynä (?) alennuskorista ja niistä alkoi muotoutua isoäidin neliöitä. Langat loppuivat ja lisää teki mieli, mutta valitettavasti kyseisiä värejä en enää löytänyt. Päätin kuitenkin ostaa samaa lankaa kolmessa uudessa värissä, jotka löysin. Kaikkia kolme kerää. 13 kerää on jo saanut uuden muodon ja enää kaksi kerää odottaa koukuttamista, sitten olisikin vuorossa neliöiden yhdistäminen. Onneksi tällä työllä ei ole mikään kiire, vaan se etenee täysin fiiliksen mukaan!

Koulussa on ollut toisaalta ihanaa ja toisaalta kamalaa. Lukkarit on ihan järkyttävät, ollaan totuttu aika rentoon koulunkäyntiin ja nyt onkin edessä piiiiiiitkiä päiviä. Edessä olis myös opparin teko ja suuntaava harjoittelu. Luokkakavereita on ollu ihana nähdä monen kuukauden tauon jälkeen, vaikkakin meijän luokat on nyt revitty erilleen ja kasattu uuteen uskoon suuntaavien takia. Olemme nykyään siis SoPat ja LaNuPet. 

Mutta ovella rapataan siihen malliin, että ulos on lähdettävä. Remulta ja Romeolta vauhdikkaat hännänheilutukset kaikille!

Parempaa vuotta 2012 kaikille! (:

Niin se vuosi taas vaihtui, meillä hieman tavallisesta poikkeavalla tavalla. Tai sitten juurikin sillä tavallisella tavalla. Monta vuotta taaksepäin ollaan Miikan kanssa juhlittu vuoden vaihtumissa kavereiden kanssa, mutta tänä vuonna päätettiin olla tuon "pienemmän" koiran takia ihan rauhallisesti kotosalla, kun ei tiedetty kuinka se reagoi rakettien paukkeeseen. Iltapäivällä käytiin Miikan äidin luona herkuttelemassa täytetyillä lätyillä ja sen jälkeen pyörähdettiin Emmin valmistujaisjuhlissa, mutta ilta vietettiin rauhallisesti elokuvan, herkkujen ja viinin kera kotosalla. Ja tietenkin koirien. ♥ Ja ainakin omasta puolestani voin sanoa, että mua ei tällainen rauhallinen uuden vuoden vastaanottaminen harmittanut tippaakaan. 

Kahen viikon loma täällä kotosalla alkaa vedellä viimeisiään ja ylihuomenna pitäis jo pakata tavarat ja suunnata takaisin Vaasaan. Koulu alkaa molemmilla vasta viikon päästä maanantaina, mutta minä oon lupautunut tekemään kolme työvuoroa vielä tähän loman päätteeksi. Torstaina siis kutsuisi koko päivän mittainen työhuki ja viikonlopulle on muutama yövuoro. Maanantaina koulu alkaa leppoisalla 8-19 koulupäivällä, jotta HUHHUH!

Seuraavaksi hieman kuvamateriaalia, joka saa ainaki mulla hymyn huulille. Toivottavasti teilläki!

Lopeta jo se kuvaaminen...

Kauan sitten äitille aloittamani huivi tuli vihdoinkin valmiiksi ja sain sen laitettua joulupakettiin.

Joulupukin tuomisia.

Joulupukin tuomisia.

Joulupukin tuomisia + Romeon tassukat.

Joulupukin tuomisia + Romeo.

Kaverukset päiväunilla. ♥

Romeon sisko Cira kävi kylässä, voi sitä menoa ja meininkiä! ♥

 Romeo lenkillä. Kiltti poika on saanut mettätiellä ulkoilla irrallaan. (:

Remu lenkillä.

Minä ja rakas koirakaksikko. ♥

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, hyvää ja onnellista vuotta 2012!

Ps. Tämän vuoden lopulla musta täytyisi leipoutua valmis sosionomi. Apua.

.

Vaikka kuinka olen luvannut parantaa tapani tänne kirjoittamisen suhteen, joudun kerta toisensa jälkeen syömään sanani. Syksy on ollut niin kiireinen, ettei ole liiemmin jäänyt aikaa niin keskittyneeseen koneella istuskelemiseen, että tohtisi alkaa tänne päivittelemään. 

Syksyn kuulumisia pikaisesti:

* Sosiaalipalveluiden johtaminen ja organisointi -harjoittelu nuorisopsykiatrisessa asumiskodissa. Viides viikko menossa, kolme edessä. Aivan paras mahdollinen harjoittelupaikka. TYKKÄÄN! Harjoittelu on jo poikinut palkallisiakin vuoroja ja lisää toivottavasti tulee myös jatkossakin, ei tee lisätienestit yhtään pahaa tähän mun taloudelliseen tilanteeseen.

* Rakkaan Maria-ystäväni polttarit viime viikonloppuna. Ruka. Ihania (ja ihanan kamalia ;)) naisia. Yhdessäoloa. Ruokaa ja juomaa. Musiikkia. Baaria. Tanssia. Paintballia(!!!) Kaikkea ihanaa ja unohtumatonta. 

* Koiramaisuuksia. Romeo kasvaa kovaa kyytiä ja oppii kaikkea uutta. Remusta kirppukakkonen on mennyt eelle jo ajat sitten ja pojjaat leikkii ja nukkuu mielellään yhdessä. Korvia on kovasti teippailtu, jotta ne saataisiin pysymään oikeassa asennossa ja tässä parin viikon sisällä kauhukakaran hampaat ovat alkaneet putoilla, vihdoinkin! Rakastan noita kahta huliviliä.

Muuta kuvanen kauhukaksikosta:

 

Remu syyslomalla Ylipään mettissä lenkillä.

 

Romeo syyslomalla Ylipään mettissä lenkillä.

Romeo 4kk, poseerausharjoituksia.

Sitten hieman kuvamateriaalia yhdestä vanhasta ja kolmesta uudesta käsityöstä, joita on tullut tehtyä. Koko ajan on uusia käsitöitä tekeillä. Niinkin monta, että tuottaa vaikeuksia päättää, mitä niistä milloinkin tekisi. Tällä hetkellä taitaa olla neljä käsityötä tekeillä. En ikinä opi tekemään vain yhtä kerrallaan..

Viime talvena virkattu huppukaulahuivi. Laiska kuvaaja ei ole jaksanut kuvata.

Kaulahuivi.

Kaulahuivi syksynväreissä.

Villasukat syksynväreissä.  

Mun omistuksesta löytyy villasukkia, lapasia, pipoja ja kaulahuiveja vaikka muille jakaa.. Noh, mutta onpahan mistä valita aina fiiliksen mukaan. ;) 

Voi kunpa olisi jo pian ensi viikon perjantai. Äiti ja isä tulee tänne Vaasaan hoitamaan Remua viikonlopun ajaksi ja me suuntaamme Miikan ja Romeon kanssa kohti Lohjaa ja Vantaata. Lauantaina on edessä Romeon kasvattajan, Sannan, järjestämät pentutreffit/pikkujoulut Vantaalla ja voi että odotan innolla sitä, että ollaan koirat sekä omistajat kaikki yhdessä koolla! (: Remu sai myös kutsun mukaan, mutta tultiin siihen lopputulokseen, että meidän on helpompaa olla liikkeellä vain yhden koiran kanssa ja luulenpa, ettei Remu laita ollenkaan pahakseen sitä, että saa viikonlopun ajan nauttia "mummun ja papan" jakamattomasta huomiosta ja hemmottelusta. ;)

Ps. Lähetän joulupukille yhden ennakkotoiveen. Anna taivaalta sataa pian lunta!

Tuumasta toimeen.

Tämä päivä on hyvä päivä. Ainakin aamu alkoi niin ihanan lepposasti, että voiko näin alkaneesta päivästä mitään muuta tulla kuin hyvää päivää? Remu alkoi herättelemään puoli yhdeksän aikoihin ja siinä vaiheessa minä olin suoraan sanottuna kuin perseelle ammuttu karhu. Tai äkäinen kuin ampiainen. Miikan aina vain kääntäessä kylkeä taivuin kuitenkin Remun vaatimuksiin ja kampesin itseni sängystä ylös. Tähän mennessä aamu ei tuntunut kovin hyvältä. Ajattelin kuitenkin, että kun ylös on jo kerta noustu ja uloskin on mentävä, niin sama tehdä Remun kanssa kunnon aamulenkki heti kerralla. Niinpä puin päälle, nakkasin kirpulle valjaat niskaan, nappasin puhelimeni, avaimet sekä Remun herkkupussin taskuuni ja suuntasin ovesta pihalle. Jo muutaman askeleen jälkeen olo oli paljon parempi: loistava päätös lähteä  lenkille!

Lenkin jälkeen Remu hiipi hiljaa takaisin yläkertaa ja kömpi Miikan viereen peiton alle nukkumaan. Unikeot.  Minä käperryin sohvannurkkaan ja jatkoin eilen aloittamaani käsityötä. Entinen koulukaverini Iiris haki tiistaina itselleen koiran, pienen pienen chihuahuan pennun, ja minä lupauduin neulomaan pikkuiselle muutaman villapaidan kylmien ilmojen lämmikkeeksi. Silmukka toisensa jälkeen turkoosit ja valkoiset langat muotoutuivat käsissäni pienen koiran paidaksi. Ensimmäisestä paidasta puuttuu vielä tassujen paikat, sen jälkeen pääsen siirtymään toisen paidan pariin. Toivottavasti tulee pikkuiselle sopivat. (: Kesken neulomisen alkoi kutkutella vanha tuttu mielihalu, joka on kesän aikana jäänyt huomattavasti vähemmälle. Halusin teetä. Laitoin veden kiehumaan, kaivoin kaapista ihanalta ystävältäni Satulta hiljattain saamani syntymäpäivälahjan, suloisen sydänmukin, ja pian sainkin tuoksutella ja maistella herkullista Ystävän olkapää -teetä.

Mielialani on tänään jokseenkin luova. Miten tämän mielialan saisi muutettua luoviksi teoiksi? Mieleni on jo pitkään tehnyt mieli piirtää jotakin. Monta kertaa olen ottanut vihkon nenäni eteen, kaivanut esille paljon erivärisiä kyniä ja halunnut, halunnut niin kovasti, saada aikaan jotakin hienoa. Mutta pää on aina ollut auttamattomasti tyhjä. Lopputuloksena on ollut aina turhautunut Minä, joka ei ole saanut paperille kuin epämääräisiä suttuja ja töhryjä. Viivoja, jotka eivät ole muodostaneet mitään järkevää, saati sitten luovaa taikka kaunista. Usein paperi on jäänyt yhtä valkoiseksi, kuin mitä se oli eteeni asettuessaan. Tänään mieleni teki pukeutua palmikkokuvioisiin, lämpimiin sukkahousuihini. Yksiin niistä monista. Vetää päälleni ruudullinen kevyt mekko ja nostaa hiukset päälalle nutturalle. Laittaa ripsiin kevyesti mustaa ja huulille vaaleanpunaista. Tähän asti olen mielihaluissani tänään päässyt. Mieleni tekisi kovasti myös vetää nahkatakki ylleni ja kietoa kaulahuivi kaulalleni. Nostaa kamera kaulalleni ja suunnata ulos kuvaamaan jotain kaunista. Haluaisin kovasti myös hupsutella, hassutella ja hullutella. Keinua keinussa ylös, ylös, ylös asti. 

Sellainen olo minulla on tänään. Hassu. Mielessä on kutkuttavia, suorastaan hykerryttäviä ajatuksia. Salaisuuksia, jotka tekisi mieli livauttaa ulos huulien välistä, ja silti kuitenkin pitää omana tietonaan. Hmmm.♥

Ulkona alkaa paistaa aurinko. ♥

  

 

Nuttu nurin, onni oikein.

Täällä on tänään pimeää ja hiljaista. Ollaan Miikan ja eläinlauman (sis. kissan ja kolme koiraa) kanssa päineen täällä mun syntymäkodissa kun äiti ja isä pakkasivat tänään meidän kolme kukkaa autoonsa sekä isän nikkaroiman aidan kuomuperäkärryynsä ja suuntasivat nokkansa kohti meidän asuntoamme Vaasassa. Kukat pääsivät kesäloman jälkeen takaisin kotiin ja Remulle isä on koonnut takapihan "terassin" ympärille aidan ja siihen portin. Ja voi pojat että se on komea! Kyllä nyt kelpaa Remu päästää takaovesta "terassille" ulkoilmaa nuuskuttelemaan. Kuvaviestillä saapui jo valokuvakin rakennelmasta, mutta koska oon tällä hetkellä porukoiden koneella niin en sitä hienoutta teidän kanssanne vielä tällä hetkellä jaa. Kuvamateriaalia tekisi mieli laittaa kehiin vaikka mistä aiheesta, mutta Miika on valloittanut meidän oman läppärimme enkä tohdi sitä mennä siitä häätämään. Käytin muuten aikaisemmin sanaa terassi lainausmerkeissä sen takia, ettei sitä juuri terassiksi voi sanoa. :D Mitätön pläntti lautoja vierekkäin katoksen alla meidän takaoven edessä. Mutta iskän nikkaroinnin jälkeen pidän siitä huomattavasti enemmän, ehkä nyt jopa kiikutan meidän yläkertaan varastoidut puutarhatuolit sinne.. Ja ehkä sinne ilmestyy myös se äitin mainitsema mattokin. ;)


Sain tänään valmiiksi eilen aloittamani kuvakirjan serkkuni hautajaisista, joissa Miika toimi valokuvaajana ja minä lupauduin kokoamaan tilaisuudesta kuvakirjan. Siitä tulikin mieleen, että ehkä olisi hiljalleen ajankohtaista käydä omatkin kuvat tietokoneelta lävitse ja teettää niitä kuviksi, ettei taas käy niin että kuvia kertyy tuskastuttavan suuri määrä. Ehkä joku päivä tartun itseäni niskasta kiinni, mutta se päivä koittakoon vasta Vaasaan paluun jälkeen.


Tämän päivän olen melkeinpä liukuhihnamaisesti kiertänyt lankaa virkkuukoukun ympärillä ja saanut valmiiksi isoäidinneliöitä toisensa perään. Vielä en tiedä mitä neliöistä valmistuu, sillä en ole päässyt vielä niin pitkälle että olisin miettinyt mikä luomukseni voisi olla. Ehkäpä viltti, taikka sitten eräästä kirjasta bongaamani isoäidinneliöistä valmistettu paita.. Taikka sitten jotain aivan muuta. Aika näyttää, tällä hetkellä tyydyn vain kieputtamaan lankaa koukun ympärillä yhä uudelleen ja uudelleen, sen enempää miettimättä. Tällä hetkellä neliöitä on muuten valmistunut 25. 24 vaaleanpunaista ja yksi violetti. Ja nyt, meen ja köllähdän takaisin sänkyyn ja jatkan sitä samaa rataa.. "Aloitetaan kuudella ketjusilmukalla, jotka suljetaan ympyräksi piilosilmukalla, sen jälkeen.."  Kauniita unia!

Tiedän vihdoinkin, paljonko tähtiä on. Niitä on paljon.

Kammottavaakin kammottavampi tukkoinen olo ja nenän niistäminen on vaivannut mua koko päivän, nenän alus on jo valmiiksi ollut pitkään aikaa auki ja kipeänä, saati sitten tämän päivän jälkeen. Pidetään sormet ja varpaat ristissä, että olisin huomenna ku uus ihminen ja tää kamala olo olis poissa.

Lapastilaus on valmistunut ja kuvamateriaaliakin saatiin kehiin. Vasemmalta oikealle katsottuna lapasten tulevat omistajat ovat: Juho, Milla, Arttu ja Samuli.

Remun uuteen jussipaitaan lisäsin kaulukseen kiristysnauhan, sillä kaulus on hieman turhan löysä. Narua on tarkoitus tuosta hieman lyhentää, kunhan Remu malttaa taas luopua paidastaan. ;)

Yllätsä kielellä nenääs? Mäpä yllän!