Liikunnanriemua.

Torstaina lähdin siis Johannan ja Heidin kanssa testaamaan uutta kuntosalia, Johanna siellä on jo useamman viikon kulkenut (epäreilua kun eräällä kävelymatka salille kestää neljä minuuttia, kun multa se vie puoli tuntia ;)), mutta minä ja Heidi oltiin ihan ensikertalaisia. Kokeiltiin ensimmäisenä tuntinamme zumbaa ja tykättiin kyllä kovasti. Heti kun oli saanut hien kunnolla pintaan, mun olo oli mitä loistavin. Miksi oonkaan päästänyt itteni laiskistumaan ja unohtanut, kuinka ihana olo kunnon hikiliikunnan jälkeen on! No, parempi muistaa se myöhään kuin ei milloinkaan ja aloittaa rakas harrastus uudestaan. Viime aikoina oon tosiaan ollut aivan järkyttävän laiska, sohvannurkassa makaaminen ja puikkojen kilistely on maistunut huomattavasti paremmalta kuin liikkumaan lähteminen. Mutta nyt on aika korjata tilanne, puikkoja kuitenkaan unohtamatta! ;) 

Tänään taistelin koko alkupäivän koulutehtävien kanssa. Yritin selkeyttää itselleni, mitä kaikkea mahdollista mun pitääkään tehdä ja TUSKASTUIN! Urakka tuntuu loputtomalta, varsinkin kun tuntuu etten millään saa karanneesta opiskelumotivaatiostani kiinni. Tai opiskelumotivaatiota kyllä on, mutta tuntuu etten millään saa aloitettua tehtävien tekemistä. Tuijotan vain tyhjää tietokoneen ruutua ja tulen pahalle tuulelle, kun en saa kirjoitettua yhtään mitään. Eikä tilannetta auta yhtään se, että osa tehtävistä täytyisi kirjoittaa englanniksi. Huh! No, onneksi Johanna lähti sitten mun kanssa 15:30 alkavaan RPV:hen, tiedossa oli siis 45 minuuttia tehorääkkiä reisille, pakaroille ja vatsalle. Salille auringonpaisteessa kävelyn ja hikisen 45 minuuttisen jälkeen olo oli kuin eri ihmisellä! Tuntui jopa, että puhkun uutta innostusta koulutehtäviä kohtaan. Valitettavasti innostus tosin lopahti tasan siihen , kun yritin vääntää ajatuksiani englanninkieliseksi tekstiksi ja tajusin, ettei siitä tule yhtään mitään. 

Lopuksi vielä liuta mieltä piristäviä kuvia. Lähdettiin eilen Miikan ja Remun kans lenkille ja sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ilma oli lämmin ja tuuli ihan mitätön. Lenkin kruunasi se, että satuttiin löytämään meren jäälle aurattu kävelytie. Lenkki venähti parituntiseksi ja tuntui että oltaisiin voitu vain kävellä loputtomiin, millään ei olisi malttanut palata takaisin. Suosittelen!