Liikunnanriemua.

Torstaina lähdin siis Johannan ja Heidin kanssa testaamaan uutta kuntosalia, Johanna siellä on jo useamman viikon kulkenut (epäreilua kun eräällä kävelymatka salille kestää neljä minuuttia, kun multa se vie puoli tuntia ;)), mutta minä ja Heidi oltiin ihan ensikertalaisia. Kokeiltiin ensimmäisenä tuntinamme zumbaa ja tykättiin kyllä kovasti. Heti kun oli saanut hien kunnolla pintaan, mun olo oli mitä loistavin. Miksi oonkaan päästänyt itteni laiskistumaan ja unohtanut, kuinka ihana olo kunnon hikiliikunnan jälkeen on! No, parempi muistaa se myöhään kuin ei milloinkaan ja aloittaa rakas harrastus uudestaan. Viime aikoina oon tosiaan ollut aivan järkyttävän laiska, sohvannurkassa makaaminen ja puikkojen kilistely on maistunut huomattavasti paremmalta kuin liikkumaan lähteminen. Mutta nyt on aika korjata tilanne, puikkoja kuitenkaan unohtamatta! ;) 

Tänään taistelin koko alkupäivän koulutehtävien kanssa. Yritin selkeyttää itselleni, mitä kaikkea mahdollista mun pitääkään tehdä ja TUSKASTUIN! Urakka tuntuu loputtomalta, varsinkin kun tuntuu etten millään saa karanneesta opiskelumotivaatiostani kiinni. Tai opiskelumotivaatiota kyllä on, mutta tuntuu etten millään saa aloitettua tehtävien tekemistä. Tuijotan vain tyhjää tietokoneen ruutua ja tulen pahalle tuulelle, kun en saa kirjoitettua yhtään mitään. Eikä tilannetta auta yhtään se, että osa tehtävistä täytyisi kirjoittaa englanniksi. Huh! No, onneksi Johanna lähti sitten mun kanssa 15:30 alkavaan RPV:hen, tiedossa oli siis 45 minuuttia tehorääkkiä reisille, pakaroille ja vatsalle. Salille auringonpaisteessa kävelyn ja hikisen 45 minuuttisen jälkeen olo oli kuin eri ihmisellä! Tuntui jopa, että puhkun uutta innostusta koulutehtäviä kohtaan. Valitettavasti innostus tosin lopahti tasan siihen , kun yritin vääntää ajatuksiani englanninkieliseksi tekstiksi ja tajusin, ettei siitä tule yhtään mitään. 

Lopuksi vielä liuta mieltä piristäviä kuvia. Lähdettiin eilen Miikan ja Remun kans lenkille ja sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ilma oli lämmin ja tuuli ihan mitätön. Lenkin kruunasi se, että satuttiin löytämään meren jäälle aurattu kävelytie. Lenkki venähti parituntiseksi ja tuntui että oltaisiin voitu vain kävellä loputtomiin, millään ei olisi malttanut palata takaisin. Suosittelen!

Häntä pystyyn, vaikka hakaneuloilla!

Ensimmäinen kouluviikko takana tälle vuodelle, kyllä tuntui oudolta palata koulunpenkille harjoittelun jälkeen. Maanantai sujui vielä kohtuullisissa merkeissä, mutta tiistaina meidät palautettiin maanpinnalle. Koulupäivän jälkeen ovesta ulos marssi lauma äkäisiä ja turhautuneita neitokaisia, jälleen kerran autuaan tietämättöminä siitä, mitä ihmettä meidän pitäisi tulevien tehtävien tiimoilta tehdä. Tähän ei voi muuta sanoa, kuin että joidenkin opettajien tehtävänannot ovat aina yhtä ihanan selkeitä.

Eilen sitten otin itseäni niskasta kiinni ja rekisteröidyin Vaasaan rantautuneen uuden kuntosalin jäseneksi. Hinta kyseisellä puljulla (Easyfit) on huomattavasti huokeampi kuin esimerkiksi Wasa Sports Clubilla, jossa taannoin sain onnekseni käydä viikon ilmaiseksi tutustumassa. Easyfitillä aloitusmaksu oli 29,90 ja jokainen kuukausi maksaa 29,90. Sports Clubilla 1-11kk jäsenyys kustantaa opiskelijalta 79€/kk, 12kk jäsenyys 59€/kk ja 24kk jäsenyys 54€/kk. Easyfitillä on kuukauden irtisanomisaika, joten jos tuntuu, että kiinnostus lopahtaa tai ajaudun kohti vararikkoa niin lopettaminen on helppoa, eikä ole sitoutunut esim. vuodeksi eteenpäin. Tänään sitten Johannan ja Heidin kanssa testaamaan miltä zumba tuntuu kyseisellä salilla.

Muutama sananen talvilomastakin, joka meni ohi ihan hujauksessa. Tokihan se mun kohdalla kesti jopa kaksi ja puoli viikkoa harjoittelun aikaisen loppumisen ansiosta, mutta Raahessa viitetty viikon yhteinen loma Miikan kanssa meni taas ihan liian nopeasti. Paikasta toiseen sai juosta ihmisiä tapaamassa ja siltikin jäi monta tärkeää näkemättä, antakaa anteeksi ja koittakaa ymmärtää. Mutta kyllä se vaan on niin, että kotona on aina ihana käydä. <3