Tuumasta toimeen.

Tämä päivä on hyvä päivä. Ainakin aamu alkoi niin ihanan lepposasti, että voiko näin alkaneesta päivästä mitään muuta tulla kuin hyvää päivää? Remu alkoi herättelemään puoli yhdeksän aikoihin ja siinä vaiheessa minä olin suoraan sanottuna kuin perseelle ammuttu karhu. Tai äkäinen kuin ampiainen. Miikan aina vain kääntäessä kylkeä taivuin kuitenkin Remun vaatimuksiin ja kampesin itseni sängystä ylös. Tähän mennessä aamu ei tuntunut kovin hyvältä. Ajattelin kuitenkin, että kun ylös on jo kerta noustu ja uloskin on mentävä, niin sama tehdä Remun kanssa kunnon aamulenkki heti kerralla. Niinpä puin päälle, nakkasin kirpulle valjaat niskaan, nappasin puhelimeni, avaimet sekä Remun herkkupussin taskuuni ja suuntasin ovesta pihalle. Jo muutaman askeleen jälkeen olo oli paljon parempi: loistava päätös lähteä  lenkille!

Lenkin jälkeen Remu hiipi hiljaa takaisin yläkertaa ja kömpi Miikan viereen peiton alle nukkumaan. Unikeot.  Minä käperryin sohvannurkkaan ja jatkoin eilen aloittamaani käsityötä. Entinen koulukaverini Iiris haki tiistaina itselleen koiran, pienen pienen chihuahuan pennun, ja minä lupauduin neulomaan pikkuiselle muutaman villapaidan kylmien ilmojen lämmikkeeksi. Silmukka toisensa jälkeen turkoosit ja valkoiset langat muotoutuivat käsissäni pienen koiran paidaksi. Ensimmäisestä paidasta puuttuu vielä tassujen paikat, sen jälkeen pääsen siirtymään toisen paidan pariin. Toivottavasti tulee pikkuiselle sopivat. (: Kesken neulomisen alkoi kutkutella vanha tuttu mielihalu, joka on kesän aikana jäänyt huomattavasti vähemmälle. Halusin teetä. Laitoin veden kiehumaan, kaivoin kaapista ihanalta ystävältäni Satulta hiljattain saamani syntymäpäivälahjan, suloisen sydänmukin, ja pian sainkin tuoksutella ja maistella herkullista Ystävän olkapää -teetä.

Mielialani on tänään jokseenkin luova. Miten tämän mielialan saisi muutettua luoviksi teoiksi? Mieleni on jo pitkään tehnyt mieli piirtää jotakin. Monta kertaa olen ottanut vihkon nenäni eteen, kaivanut esille paljon erivärisiä kyniä ja halunnut, halunnut niin kovasti, saada aikaan jotakin hienoa. Mutta pää on aina ollut auttamattomasti tyhjä. Lopputuloksena on ollut aina turhautunut Minä, joka ei ole saanut paperille kuin epämääräisiä suttuja ja töhryjä. Viivoja, jotka eivät ole muodostaneet mitään järkevää, saati sitten luovaa taikka kaunista. Usein paperi on jäänyt yhtä valkoiseksi, kuin mitä se oli eteeni asettuessaan. Tänään mieleni teki pukeutua palmikkokuvioisiin, lämpimiin sukkahousuihini. Yksiin niistä monista. Vetää päälleni ruudullinen kevyt mekko ja nostaa hiukset päälalle nutturalle. Laittaa ripsiin kevyesti mustaa ja huulille vaaleanpunaista. Tähän asti olen mielihaluissani tänään päässyt. Mieleni tekisi kovasti myös vetää nahkatakki ylleni ja kietoa kaulahuivi kaulalleni. Nostaa kamera kaulalleni ja suunnata ulos kuvaamaan jotain kaunista. Haluaisin kovasti myös hupsutella, hassutella ja hullutella. Keinua keinussa ylös, ylös, ylös asti. 

Sellainen olo minulla on tänään. Hassu. Mielessä on kutkuttavia, suorastaan hykerryttäviä ajatuksia. Salaisuuksia, jotka tekisi mieli livauttaa ulos huulien välistä, ja silti kuitenkin pitää omana tietonaan. Hmmm.♥

Ulkona alkaa paistaa aurinko. ♥