.

Vaikka kuinka olen luvannut parantaa tapani tänne kirjoittamisen suhteen, joudun kerta toisensa jälkeen syömään sanani. Syksy on ollut niin kiireinen, ettei ole liiemmin jäänyt aikaa niin keskittyneeseen koneella istuskelemiseen, että tohtisi alkaa tänne päivittelemään. 

Syksyn kuulumisia pikaisesti:

* Sosiaalipalveluiden johtaminen ja organisointi -harjoittelu nuorisopsykiatrisessa asumiskodissa. Viides viikko menossa, kolme edessä. Aivan paras mahdollinen harjoittelupaikka. TYKKÄÄN! Harjoittelu on jo poikinut palkallisiakin vuoroja ja lisää toivottavasti tulee myös jatkossakin, ei tee lisätienestit yhtään pahaa tähän mun taloudelliseen tilanteeseen.

* Rakkaan Maria-ystäväni polttarit viime viikonloppuna. Ruka. Ihania (ja ihanan kamalia ;)) naisia. Yhdessäoloa. Ruokaa ja juomaa. Musiikkia. Baaria. Tanssia. Paintballia(!!!) Kaikkea ihanaa ja unohtumatonta. 

* Koiramaisuuksia. Romeo kasvaa kovaa kyytiä ja oppii kaikkea uutta. Remusta kirppukakkonen on mennyt eelle jo ajat sitten ja pojjaat leikkii ja nukkuu mielellään yhdessä. Korvia on kovasti teippailtu, jotta ne saataisiin pysymään oikeassa asennossa ja tässä parin viikon sisällä kauhukakaran hampaat ovat alkaneet putoilla, vihdoinkin! Rakastan noita kahta huliviliä.

Muuta kuvanen kauhukaksikosta:

 

Remu syyslomalla Ylipään mettissä lenkillä.

 

Romeo syyslomalla Ylipään mettissä lenkillä.

Romeo 4kk, poseerausharjoituksia.

Sitten hieman kuvamateriaalia yhdestä vanhasta ja kolmesta uudesta käsityöstä, joita on tullut tehtyä. Koko ajan on uusia käsitöitä tekeillä. Niinkin monta, että tuottaa vaikeuksia päättää, mitä niistä milloinkin tekisi. Tällä hetkellä taitaa olla neljä käsityötä tekeillä. En ikinä opi tekemään vain yhtä kerrallaan..

Viime talvena virkattu huppukaulahuivi. Laiska kuvaaja ei ole jaksanut kuvata.

Kaulahuivi.

Kaulahuivi syksynväreissä.

Villasukat syksynväreissä.  

Mun omistuksesta löytyy villasukkia, lapasia, pipoja ja kaulahuiveja vaikka muille jakaa.. Noh, mutta onpahan mistä valita aina fiiliksen mukaan. ;) 

Voi kunpa olisi jo pian ensi viikon perjantai. Äiti ja isä tulee tänne Vaasaan hoitamaan Remua viikonlopun ajaksi ja me suuntaamme Miikan ja Romeon kanssa kohti Lohjaa ja Vantaata. Lauantaina on edessä Romeon kasvattajan, Sannan, järjestämät pentutreffit/pikkujoulut Vantaalla ja voi että odotan innolla sitä, että ollaan koirat sekä omistajat kaikki yhdessä koolla! (: Remu sai myös kutsun mukaan, mutta tultiin siihen lopputulokseen, että meidän on helpompaa olla liikkeellä vain yhden koiran kanssa ja luulenpa, ettei Remu laita ollenkaan pahakseen sitä, että saa viikonlopun ajan nauttia "mummun ja papan" jakamattomasta huomiosta ja hemmottelusta. ;)

Ps. Lähetän joulupukille yhden ennakkotoiveen. Anna taivaalta sataa pian lunta!

Vipinää ja vilskettä.

Jokin aika sitten hehkuttelin täällä salaisuudesta ja lupasin paljastaa sen, jahka se olisi ajankohtaista. No, salaisuus paljastui toisaalla jo kaksi viikkoa ja yksi päivä sitten, mutta elämä sen jälkeen on ollut sen verran hektistä, etten ole ehtinyt/jaksanut alkaa tänne päivittelemään. Jännitystä aiheuttanut salaisuus on siis tässä:

 

Oma pieni pinserirakkautemme Romeo. ♥

Huhtikuusta saakka tätä salaisuutta on vaalittu (lähinnä pimitetty perheenjäseniltä), jolloin siis otin yhteyttä kasvattajaan.Kennelin kotisivuilla oli ilmoitus, että syksyksi olisi suunnitelmissa pentuja, joten ilmoitin kiinnostuksemme tulevaa pentuetta kohtaan. Kasvattaja ilmoitteli väliaikatietoja ja jossain vaiheessa kesää astutus sitten tapahtui, onnistuneesti, sillä 23.7.2011 syntyi maailmaan yhdeksän valloittavaa pinserivauvaa. Elokuussa käytiin Vantaalla katsomassa pentuja, jotka olivat tuolloin kolmen viikon ja kolmen päivän ikäisiä. Pikkuinen valloitti meijän sydämet ihan täysin ja koska kasvattajakin hyväksyi meidät Romeon uudeksi perheeksi, lopputulos oli täysin varma: meille tulee koiravauva. ♥  Lauantaina 10.9. lähettiin Miikan ja Remun kanssa aikaisin aamulla ajelemaan kohti Vantaata ja tulomatkalla meitä olikin neljä. 

Romeo on siis rodultaan pinseri ja viralliselta nimeltään Ference Azor. Lempinimiä rakkaalla lapsella on jo useita, mm. RooRoo, Rompsku, Romppu, Surusilmä, Jättitassu, Isotassu, Kirppu kakkonen.. Tänään pienellä pojalla on ikää yhdeksän viikkoa ja yksi päivä. ♥

Remun ja Romeon tutustuminen ja yhteiselo on lähtenyt sujumaan hyvin. Välillä Remulla toki menee hermot kun pikkuinen roikkuu naskalihampaillaan siinä kiinni, mutta kyllä noista kahdesta on jo kaverukset kehkeytynyt. Ensimmäisen viikon ajan Romeo oli yläkerrassa ja Remu alakerrassa meidän koulupäivien ajan, mutta nyt kuluneen viikon molemmat ovat olleen alakerrassa. Vahingoilta ollaan vältytty ja Romeon ikäväitkutkin loppu ku seinään heti ku sai jäädä isoveikan kanssa alakertaan. 

 

Huomenna meillä onkin juhlapäivä, sillä Remu viettää syntymäpäiväänsä. Ikää nuorukaiselle tulee kasaan kolme vuotta. ♥

-----

Mun kaks haavetta on toteutunu, sillä meijän olohuoneessa tuhisee mun kaks unelmakoiraa. ♥ 

Tännään ei sitte turhia hötkyillä!

Remu nauttii auringonpaisteesta "papan" tekemässä uudessa aitauksessa. Nyt pääsee kirppu takaovelta ulkoilmaa nuuskimaan. (: Kiitos iskä! ♥ 

  

Dream.

 

Mun eilistä vaatetusta. 

Remu päätti kesken lenkin lähteä vilvoittelemaan. (:

Kyllästyin eilen tekemään työtä, joka vaati kahden langan välillä vaihtelua, joten jätin turkoosi-valkoisen villapaidan sivuun ja aloin tekemään samalle koiralle toista tilausta. Tämä tilaus valmistuikin tänään ja se on musta aivan supersöpö! (: Jatkoin myös edellisen paidan tekemistä ja sekin alkaa olla jo kaulusta ja tassunpaikkoja vaille valmiina. (: Toivottavasti paidat ovat sopivat isännälleen. (:

Tämä päivä on mennyt totaalisesti laiskottelun merkeissä, mutta se suotakoon näin sunnuntain kunniaksi. ;) Käytiin kävelyllä ja sen lisäksi ollaan oikeastaan vain oleiltu. Miika on pelaillut pöytäkoneen ääressä ja minä oon tuttuun tapaani pyöritellyt neulepuikkoja, Remu on loikoillut sohvalla ja välillä käynyt terassilla tarkkailemassa naapureita. Sen verran saatiin aikaiseksi, että siivosin vessan kaapin ja puhdistettiin meidän hopeakaulaketjuja, jotka oli päässeet tummumaan. Jospa huomenna sais enemmän aikaiseksi, pitäis siivota tämä meidän lukaali ja käydä hieman kaupoissa tekemässä hankintoja. (:

Miika järjesti tänään muuten myös vaatekaappiaan ja minä tuijotin vieressä silmät kiiluen, kun herra heitteli mulle sieltä vaatteita joita ei enää aio käyttää. Kasa T-paitoja ja yhdet farkut pääsee mun pyöriteltäviksi, saksittaviksi, revittäviksi ja ommeltaviksi, ehkä niistä kehkeytyy jotain uutta kivaa. Joukossa oli pari T-paitaa kivoilla printeillä varustettuna ja niistä ainakin ajattelin loihtia koiranpaitoja, joissa on printti selässä. Saas nähdä mitä niistä valmistuu, vai jääkö mun suunnitelmat vain suunnitelmiksi! :D Mulla olis muutenkin pää niin täynnä ideoita, etten ehdi edes toteuttaa niitä. Mulla on tuon koiranpaidan lisäksi kesken kaks huivia, yks päiväpeitto, yks neulepaita, yks tilkkutyö ja muutama muu käsityö. Kamala hinku olis (näin syksyn saapuessa) tehdä itselle myös uudet villasukat, lapaset ja pipo. (Montakohan niitäkin jo kaapista löytyy??)

Saisinko jostakin lisäkäsiä ja lisäaikaa? Kiitos.

 

Tuumasta toimeen.

Tämä päivä on hyvä päivä. Ainakin aamu alkoi niin ihanan lepposasti, että voiko näin alkaneesta päivästä mitään muuta tulla kuin hyvää päivää? Remu alkoi herättelemään puoli yhdeksän aikoihin ja siinä vaiheessa minä olin suoraan sanottuna kuin perseelle ammuttu karhu. Tai äkäinen kuin ampiainen. Miikan aina vain kääntäessä kylkeä taivuin kuitenkin Remun vaatimuksiin ja kampesin itseni sängystä ylös. Tähän mennessä aamu ei tuntunut kovin hyvältä. Ajattelin kuitenkin, että kun ylös on jo kerta noustu ja uloskin on mentävä, niin sama tehdä Remun kanssa kunnon aamulenkki heti kerralla. Niinpä puin päälle, nakkasin kirpulle valjaat niskaan, nappasin puhelimeni, avaimet sekä Remun herkkupussin taskuuni ja suuntasin ovesta pihalle. Jo muutaman askeleen jälkeen olo oli paljon parempi: loistava päätös lähteä  lenkille!

Lenkin jälkeen Remu hiipi hiljaa takaisin yläkertaa ja kömpi Miikan viereen peiton alle nukkumaan. Unikeot.  Minä käperryin sohvannurkkaan ja jatkoin eilen aloittamaani käsityötä. Entinen koulukaverini Iiris haki tiistaina itselleen koiran, pienen pienen chihuahuan pennun, ja minä lupauduin neulomaan pikkuiselle muutaman villapaidan kylmien ilmojen lämmikkeeksi. Silmukka toisensa jälkeen turkoosit ja valkoiset langat muotoutuivat käsissäni pienen koiran paidaksi. Ensimmäisestä paidasta puuttuu vielä tassujen paikat, sen jälkeen pääsen siirtymään toisen paidan pariin. Toivottavasti tulee pikkuiselle sopivat. (: Kesken neulomisen alkoi kutkutella vanha tuttu mielihalu, joka on kesän aikana jäänyt huomattavasti vähemmälle. Halusin teetä. Laitoin veden kiehumaan, kaivoin kaapista ihanalta ystävältäni Satulta hiljattain saamani syntymäpäivälahjan, suloisen sydänmukin, ja pian sainkin tuoksutella ja maistella herkullista Ystävän olkapää -teetä.

Mielialani on tänään jokseenkin luova. Miten tämän mielialan saisi muutettua luoviksi teoiksi? Mieleni on jo pitkään tehnyt mieli piirtää jotakin. Monta kertaa olen ottanut vihkon nenäni eteen, kaivanut esille paljon erivärisiä kyniä ja halunnut, halunnut niin kovasti, saada aikaan jotakin hienoa. Mutta pää on aina ollut auttamattomasti tyhjä. Lopputuloksena on ollut aina turhautunut Minä, joka ei ole saanut paperille kuin epämääräisiä suttuja ja töhryjä. Viivoja, jotka eivät ole muodostaneet mitään järkevää, saati sitten luovaa taikka kaunista. Usein paperi on jäänyt yhtä valkoiseksi, kuin mitä se oli eteeni asettuessaan. Tänään mieleni teki pukeutua palmikkokuvioisiin, lämpimiin sukkahousuihini. Yksiin niistä monista. Vetää päälleni ruudullinen kevyt mekko ja nostaa hiukset päälalle nutturalle. Laittaa ripsiin kevyesti mustaa ja huulille vaaleanpunaista. Tähän asti olen mielihaluissani tänään päässyt. Mieleni tekisi kovasti myös vetää nahkatakki ylleni ja kietoa kaulahuivi kaulalleni. Nostaa kamera kaulalleni ja suunnata ulos kuvaamaan jotain kaunista. Haluaisin kovasti myös hupsutella, hassutella ja hullutella. Keinua keinussa ylös, ylös, ylös asti. 

Sellainen olo minulla on tänään. Hassu. Mielessä on kutkuttavia, suorastaan hykerryttäviä ajatuksia. Salaisuuksia, jotka tekisi mieli livauttaa ulos huulien välistä, ja silti kuitenkin pitää omana tietonaan. Hmmm.♥

Ulkona alkaa paistaa aurinko. ♥

  

 

Nuttu nurin, onni oikein.

Täällä on tänään pimeää ja hiljaista. Ollaan Miikan ja eläinlauman (sis. kissan ja kolme koiraa) kanssa päineen täällä mun syntymäkodissa kun äiti ja isä pakkasivat tänään meidän kolme kukkaa autoonsa sekä isän nikkaroiman aidan kuomuperäkärryynsä ja suuntasivat nokkansa kohti meidän asuntoamme Vaasassa. Kukat pääsivät kesäloman jälkeen takaisin kotiin ja Remulle isä on koonnut takapihan "terassin" ympärille aidan ja siihen portin. Ja voi pojat että se on komea! Kyllä nyt kelpaa Remu päästää takaovesta "terassille" ulkoilmaa nuuskuttelemaan. Kuvaviestillä saapui jo valokuvakin rakennelmasta, mutta koska oon tällä hetkellä porukoiden koneella niin en sitä hienoutta teidän kanssanne vielä tällä hetkellä jaa. Kuvamateriaalia tekisi mieli laittaa kehiin vaikka mistä aiheesta, mutta Miika on valloittanut meidän oman läppärimme enkä tohdi sitä mennä siitä häätämään. Käytin muuten aikaisemmin sanaa terassi lainausmerkeissä sen takia, ettei sitä juuri terassiksi voi sanoa. :D Mitätön pläntti lautoja vierekkäin katoksen alla meidän takaoven edessä. Mutta iskän nikkaroinnin jälkeen pidän siitä huomattavasti enemmän, ehkä nyt jopa kiikutan meidän yläkertaan varastoidut puutarhatuolit sinne.. Ja ehkä sinne ilmestyy myös se äitin mainitsema mattokin. ;)


Sain tänään valmiiksi eilen aloittamani kuvakirjan serkkuni hautajaisista, joissa Miika toimi valokuvaajana ja minä lupauduin kokoamaan tilaisuudesta kuvakirjan. Siitä tulikin mieleen, että ehkä olisi hiljalleen ajankohtaista käydä omatkin kuvat tietokoneelta lävitse ja teettää niitä kuviksi, ettei taas käy niin että kuvia kertyy tuskastuttavan suuri määrä. Ehkä joku päivä tartun itseäni niskasta kiinni, mutta se päivä koittakoon vasta Vaasaan paluun jälkeen.


Tämän päivän olen melkeinpä liukuhihnamaisesti kiertänyt lankaa virkkuukoukun ympärillä ja saanut valmiiksi isoäidinneliöitä toisensa perään. Vielä en tiedä mitä neliöistä valmistuu, sillä en ole päässyt vielä niin pitkälle että olisin miettinyt mikä luomukseni voisi olla. Ehkäpä viltti, taikka sitten eräästä kirjasta bongaamani isoäidinneliöistä valmistettu paita.. Taikka sitten jotain aivan muuta. Aika näyttää, tällä hetkellä tyydyn vain kieputtamaan lankaa koukun ympärillä yhä uudelleen ja uudelleen, sen enempää miettimättä. Tällä hetkellä neliöitä on muuten valmistunut 25. 24 vaaleanpunaista ja yksi violetti. Ja nyt, meen ja köllähdän takaisin sänkyyn ja jatkan sitä samaa rataa.. "Aloitetaan kuudella ketjusilmukalla, jotka suljetaan ympyräksi piilosilmukalla, sen jälkeen.."  Kauniita unia!