Tiedän vihdoinkin, paljonko tähtiä on. Niitä on paljon.

Kammottavaakin kammottavampi tukkoinen olo ja nenän niistäminen on vaivannut mua koko päivän, nenän alus on jo valmiiksi ollut pitkään aikaa auki ja kipeänä, saati sitten tämän päivän jälkeen. Pidetään sormet ja varpaat ristissä, että olisin huomenna ku uus ihminen ja tää kamala olo olis poissa.

Lapastilaus on valmistunut ja kuvamateriaaliakin saatiin kehiin. Vasemmalta oikealle katsottuna lapasten tulevat omistajat ovat: Juho, Milla, Arttu ja Samuli.

Remun uuteen jussipaitaan lisäsin kaulukseen kiristysnauhan, sillä kaulus on hieman turhan löysä. Narua on tarkoitus tuosta hieman lyhentää, kunhan Remu malttaa taas luopua paidastaan. ;)

Yllätsä kielellä nenääs? Mäpä yllän!

Hiekan seasta löydän tänäänkin hiukan kultaa.

Sain tässä näin yön pimeinä tunteina valmiiksi Remun jussipaidan ja voi että kirppunen on komea uudessa paidassaan! Paidasta tuli hieman turhan iso, mutta eipähän ainakaan kiristä uinaillessa. Tuossa tuo pikkunen tälläkin hetkellä tuhisee tyytyväisesti sohvalla uuden lämpimän paitansa uumenissa. <3

Kun iloitset pienistä asioista, voit iloita usein.

Pitkän työviikonlopun jälkeiset kaks vapaapäivää alkaa vedellä viimeisiään. Remun kans ollaan ulkoiltu ja minä oon kilisytelly jälleen tiuhaan tahtiin puikkoja, lapsosten lapaset alkaa olla pian viimeistelyä vaille valmiita ja päässä muhii jälleen uusia ideoita käsitöiden tiimoilta. Oma huivi on vielä vaiheessa ja kolme uutta työtä odottelis vuoroaan pään sisällä. Mistä mulle lisää aikaa käsitöille?!

Eilen käytiin Remun kanssa lenkillä ja koirapuistoilemassa siinä samalla, tänään käytiin lenkillä kahteen otteeseen ja toisella lenkkikerralla pyörähdettiin jälleen koirapuistossa. Koirakavereita ei Remulle oo kummallakaan kerralla puistossa ollut, mutta kirppunen on onnellisena kirmaillu vapaana ihan itsekseenkin. Hieno homma, että koirapuisto on tuossa ihan meidän vieressä, lenkin jälkeen tekee Remulle aina hyvää käydä vielä irrallaan juoksemassa viimeiset höyryt pihalle ennen sisälle tuloa.

Tänään oon koittanu hieman väsätä harkkatehtävääkin eteenpäin, mutta jotenki ei vaan onnistu. Periaatteessa mulla on selvillä, että kuinka sen teen ja mitä siihen kirjoitan, mutta jotenkin ei oo lainkaan motivaatiota istua koneen ääreen kirjottamaan. Onneksi tässä on vielä tovi aikaa tehtävän tekemiseen, vaikka mielelläni tekisin sen piakkoin alta pois. Ehkä täytyy ottaa Miikan tädin vinkistä vaari; pistää hyvää poppia soimaan, tehdä jotain hyvää pientä purtavaa, istua koneelle kirjoittamaan ja tehdä välillä pieni lenkki Remun kanssa pihalle. Ehkäpä se noilla neuvoilla tässä jonakin päivänä valmistuis? Täysin laiskotellessa vapaapäivä ei kuitenkaan oo mennyt, vaikka en koulutehtäviä olekkaan saanut edistymään juuri nimeksikään. Oon pessyt lattiat ja vessan, tiskannut, pessyt pyykkiä, laittanu ruokaa ja leiponu sämpylöitä. Ja tietenki käyny Remun kanssa muutamaan otteeseen lenkillä sekä koirapuistoilemassa ja istunu sohvan nurkassa puikkoja kilistellen.

Kuus päivää enää harjottelua jäljellä ja mulla alkaa olla hieman haikeat fiilikset. Oon tykänny kovasti olla tuolla ja tuntuu vähän hassulta, että ens keskiviikkona on viimeinen harkkapäivä. Mutta huomenna aamuvuoroon, toivotaan että viimeiset kuus päivää on antoisia ja mukavia! (:

Tahtoisin olla se joka olin silloin, kun kuollakseni halusin tulla sellaiseksi kuin nyt olen.

Pitkääkin pitempi päivä takana. Herätys klo 6:30, harkkapaikkaan klo 8:00, harkkapaikasta pois klo 22:00. Voin sanoa, että kyllä on tämä tyttö melko valmista kauraa höyhensaarille. Huomenna sama setti ja maanantaiaamuna mä niin NUKUN! Nyt ei muuta kuin pikasesti suihkuun ja peiton alle. Pitkän päivän ja iltavuoron jälkeen vaan on jotenki järkyttävän vaikea saada unta, tulee pyörittyä vaan sängyssä, ja ajateltua että mä oon aamulla taas niin väsyny ku pitää aamulla herätä! Siinä mielessä iltavuoro -> aamuvuoro ei oo hyvä yhistelmä. Kaiken lisäksi eilen illalla, iltavuoron jälkeen sängyssä pyöriessäni ja koittaessani saada unta, mulle iski ihan kamala ikäkriisi; määhän täytän tänä vuonna jo 24 vuotta! Onneksi siihen on vielä monta kuukautta. Hyh. Sovitaanko vaan, että tästä lähtien voin joka vuosi juhlia synttäreitä, mutta en vanhene enää päivääkään? Otsikko sopii tähän kuin nenä päähän, joskus alaikäsenä sitä haaveili, että voi ku äkkiä olis täysikänen, nyt sitä toivoo, että vanheneminen hidastuis. Vuoden vierii ihan liian nopeasti eteenpäin.

Tämmösiä mietteitä viime yön pimeiltä, unettomilta ja väsyneiltä tunneilta. Nyt natinati, jotta jaksaa huomenna taas kohdata uudella innolla harkkapaikan poppoon ja viettää "työmaalla" jälleen 14 tuntisen päivän. (: