Leipomivimma.

Viikonloppuna oltiin kotoilemassa Raahessa. Viikonloppu oli erittäin musiikkipainotteinen ja univelkaa kerryttävä, sillä sekä perjantaina että lauantaina käytiin keikoilla. Perjantaina suunnattiin Miikan ja Teemun kanssa Ouluun Teatrialle kuuntelemaan Before The Dawnia, Stratovariusta sekä Amorphista ja kotona oltiin vasta puoli neljän aikaan aamuyöllä. Lauantaina puolestaan Raahessa oli Ginassa Charon ja jälleen ilta venähti puoli kolmeen asti. Mutta hyvät keikat vetivät jokainen bändi, joten kannatti uhrata yhden viikonlopun yöunet.

Anu oli tehnyt huovutushommia ja Remu sai omakseen muutaman huovutetun pitkulan. Pitkulat osoittautuivatkin erittäin mieluisiksi leluiksi, Remu tykkää kun ne solmitaan mytyiksi ja sen tehtävänä on sitten avata kaikki solmut.

Tässä minä solmin Remulle solmupalloa.

Tältä mytty näyttää ennen Remun kynsiin ja hampaisiin joutumista.

Mestari työssään.

TADAA!! Työ on saatettu loppuunsa ja solmut saatu avatuksi.

Vili valtasi aina tilaisuuden meidän nukkumapaikan, joka välillä harmitti Remua suuresti. Ehkä näistä kahdesta vielä joskus kaverukset tulee? (:

Viikonloppu Raahessa meni jälleen ohi ihan liian nopeasti, varsinkin ku nämä iltariennot vei sen verran paljon aikaa. Muuten otettiin rauhallisesti meillä kotosalla, saunottiin, tehtiin pieniä hommia isän ja äitin avuksi ja minä lenkitin äitin kans Pipsaa ja Remua. Lauantaina käytiin Pattijoella moikkaamassa Anua ja Ollea sekä Ratakadulla Riston ja papan luona. Sunnuntaina sitten oliki aika taas pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata nokka kohti ankean sateista Vaasaa.

Maanantai toi tullessaan kokkaus-ja leipomisinspiraation heti aamusta. Olisin halunnut alkaa toteuttamaan itseäni heti aamusta alkaen, mutta valitettavasti koulussa käynti oli hoidettava ensin alta pois. Koulun jälkeen sitten suuntasinki kauppaan ja kämpille päästyäni aloin valmistamaan meille molemmille omia ruokia, itelleni laitoin riisipuuron valmistumaan uuniin ja ylemmässä kuvassa herkullinen tulos. Hyvää oli niin kauan kuin sitä riitti. Täytyy uudemmankin kerran!

Miika sai syötäväkseen kuvan jauhelihakeittoa. Mua vaivas kamalasti se, ettei meillä ollut sekaan heittävänä minkäänlaisia kasviksia! Olisin halunnut siihen vaikka edes porkkanaa antamaan makua ja väriä, mutta onneksi herra itse sentään oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen. (Mitäs noista kasviksista, ihan turhia olisivat. ;))

Iltapalaksi oli sitten vielä tarjolla uunituoreita sämpylöitä, nam!


Ja loppuun kuva meidän omasta pienestä ja rakkaasta linssiludestamme, joka sai meidät eilen pariin kertaan raivon partaalle ja löysi tiensä arestiin oven taakse. Eli tiedossa oli taas Remun oma kiukuttelupäivä, joka sisälsi turhaa haukahtelua, urahtelua ja jatkuvaa huomionhakuisuutta.

Mutta eihän tuolle voi kauaa olla vihainen. ;)

Remu ja känkkäränkkäpäivä.

Remu oli tänään kiukuttelevalla tuulella. Koulun jälkeen istuttiin Miikan kanssa molemmat tietokoneilla, minä läppärin kanssa ruokapöydän ääressä ja Miika pöytäkoneella, Remu urahteli ja haukahteli, ruttas mattoja ja kävi vähän väliä vuorotellen meitä molempia läpsimässä tassuillaan. Minä käytin sitä ulkona pissalla ja kun se ei alkanut rauhottumaan niin Miika käytti pian uudelleen, ja sama meno jatkui. Soitin äitille ja puhelimesta kuuluva mummeroisen ääni aiheutti iloisia loikkia puhelimen kimppuun sekä innokkuuden aiheuttamia aivastuspuuskia ja haukahtelua. :'D <3 Urahteleminen ja haukahtelu jatkui, kunnes sitten Miikan kanssa tultiin siihen lopputulokseen, että pakko kai se on suunnistaa ulos. Käytiin kiertämässä puolen tunnin mittainen lenkki, jonka jälkeen koira nukahti välittömästi tyytyväisenä sohvalle. :D <3

Pieni äkäpussi rakkaan possunsa kanssa.

Ulkoilua ja rauhallista lauantain viettoa.

Jälleen ihanan rauhallinen päivä, joka on sisältänyt ulkoilua, päiväunia, herkuttelua (minä kerroskiisselillä sekä paistetuilla valkosipuli- ja yrttivoipatongeilla, Miika sipseillä) sekä elokuvia. Muutama tekemätön kouluhomma pyörii välillä mielessä, mutta en jaksa tällä hetkellä paneutua niiden tekemiseen. Ehtiihän sitä vaikka huomennakin - taikka ylihuomenna. Tämän päivän pyhitän ihan vain laiskottelulle ja kaikelle sellaiselle pienelle puuhalle, josta pidän.


Pieni ja innokas lenkkeilijä malttoi pysähtyä lenkin alkuvaiheessa hetkeksi paikoilleen ja poseerata kameralle.

Askeleet johtivat läheiseen puistoon, joka näyttää ihan erilaiselta kuin siellä ensi kertaa käydessämme. Kauniin vihreän ruohokentän peittää ohut ja jalkojen alla rasahteleva lumikerros ja hanhet ovat poissa.

Miikakin pääsi välillä kameran takaa toisellekin puolelle.

Kirmailtiin Remun kanssa lämpimiksemme.

Ympäriinsä laukkova Remu ikuistettuna kameralla.

Kaiken sen tohinan ja juoksemisen keskellä ei meinaa aina kaulassa oleva huivikaan pysyä menossa mukana.

Puistossa juoksentelemisen jälkeen mentiin vielä koirapuistoon, missä Remu sai olla irrallaan ja leikkiä koirakavereiden kanssa. Vaatetustakin vähennettiin, että sai leikkiä vapaammin.

Sieltä se jengi tulee!

Välillä piti käydä mamman luona turvassa ja tarkistamassa, että mamma on edelleen tallella.

Ja sitten taas takaisin leikkimään kavereiden kanssa.

Ja sitten koitti kotiinlähdön aika.

Lenkkeilyn ja puistoilun jälkeen matkalla sisälle lämpimään, ilma ei nimittäin ollut mitenkään erityisen lämmin. Varpaita ja sormia paleli.

-----

En olekkaan tänne vielä tainnut mainita meneillään olevasta herkkolakostani, jota on tänään kestänyt päivälleen neljän viikon ajan. Tämä taitaakin olla todellinen ennätys tällaiselle sokerihiirelle kuin minä, eikä ole edes tehnyt tiukkaa - ihme kyllä. Edessä olisi vielä viisi viikkoa ja neljä päivää herkuttomuutta, joka kruunautuu jouluaattona siihen että saan luvan syödä joulun kunniaksi suklaata. Kaikenlaiset leivokset, kakut sun muut ovat karkkien, jäätelön, sipsien yms. ohella kiellettyjä, mutta omatekoisilla kiisseleillä olen antanut itseni herkutella.

Mutta vielä on 39 herkutonta päivää edessä.

Miikan sanoin "mahdoton tehtävä" - onko?

Rauhallinen perjantai-ilta.

Mukavan rauhallinen ilta kämpillä, valot sammutettuina ja kynttilöitä ripoteltuna pitkin asuntoa.
Tänään mulla oli koulua neljään saakka, mikä ei ollut ollenkaan mukavaa näin perjantaina. Viimeiset tunnit onneksi tuntuivat suorastaan kiitävän ohitse, sillä pidän niin psykologiasta aineena kuin kyseisen aineen opettajastakin. Koulun jälkeen kun pääsin kämpille niin sain tyytyväisenä aloittaa viikonlopun vieton, eilen nimittäin tiskasin tiskivuoren kadoksiin ja aamulla ennen kouluun lähtöä ahkeroin ja pyyhin pölyt, pesin vessan sekä kiskoin sängystä lakanat pestäväksi. Miika oli koulusta päästyään imuroinut ja laittanut lakanat peseytymään, joten mun koulusta pääsyn jälkeen ei ollut siivouspuuhien osalta jäljellä muuta kuin pyykkien ripustamista kuivumaan sekä pyyhkeiden peseminen. Tuntupa hyvältä kun oli hommat ajoissa tehtynä!

Käytiin kaupassa ostamassa ruokavärkkiä sekä jos jonkinmoista tarpeellista tavaraa WC- ja talouspaperista hammastahnaan ja deodorantteihin. Kassaan kilahtanut euromäärä ei kyllä mieltä lämmittänyt, mutta toivottavasti paperit ja muut nyt sitten riittävät taas pitkään (ja loppuvat sitten taas kaikki kerralla..). Kauppareissun jälkeen oli luvassa syöpöttelyä, niinkin hienoa herkkua kuin nuudeleita ja lihapullia (onneksi tykkään niistä ihan oikeasti, lihapullia parempaa olis kyllä ollut broileripyörykät mutta aina ei voi voittaa). Tämän aterian kruunasi kana-cesarsalaatti (hyvää!), joka tarttui mukaamme kauppareissulta.

Rauhalliseen koti-iltailuun kuului iltalenkki lahden ympäri, Salkkareita, Totuuden Hetkeä sekä kotikatsomon elokuvaa "Uusi ihminen". Innostuin myös hääräämään keittiössä sen verran että loihdin ensimmäistä kertaa elämässäni kerroskiisseliä, vadelma- sekä maitokiisseliä. Mulla on kiisseli-innostus, sillä toissapäivänä tein appelsiinikiisseliä (joka tosin on jo ajat sitten kadonnut parempiin suihin..).

Lasissa kerroskiisseliä, vierellä yksi kynttilöistä.

Rauhallinen viikonlopun vietto luultavasti (ja toivottavasti) jatkuu myös huomisen ja sunnuntain. Toivottavasti huomenna olis mukavan kirpeä sää, pieni pakkanen ja valkea maa. Haluaisin valoisan aikaan ulkoilemaan, kamera mukaan ja lenkin jälkeen vierailu koirapuistoon.

Viikon päästä taas kotia.<3>

Viikonloppu kotona takana.<3

Bloggeri ei tykkää tänään minusta. Oon yrittänyt taistella tämän kanssa ja nyt luovutan, ainakin hetkeksi. Fonttikoot sun muut on tekstissä ihan miten sattuu, koska ne ei suostu pysymään siten, miten ne laitan. MIKSI? Toisekseen, loppuun kirjoittamani pitempi tekstipätkä katosi ihmeellisesti jonnekin. :( Nyt ärsyttää ja annan mokoman blogin olla.. Tuun jatkamaan sitten kun tämä epäonnistuneen päivityksen aiheuttama kiukku on laantunut.

------

Viime perjantaina yllätettiin ihmiset Raahessa ja tupsahdettiin sinne viikonloppua ja sunnuntaista isänpäivää viettämään.

Oli ihana olla kotona.<3

Perjantaina ennen matkaan lähtöä saatiin hakea uus kamerakin postista (Kuinka monennetta kertaa jo?! Tällä kertaa se sentään jopa toimi!) Kuvia tuli siis napsittua muutamia kappaleita viikonlopun aikana.

Heti alkuun kuva Vilistä, kun se viime kerralla jäi.
Tässä siis meidän tuima kattiherramme, joka ei liiemmin innostunut valokuvauksen kohteena olemisesta.<3

Perjantain ja lauantain välisenä yönä satoi luntakin ja saatiin valkea maa.<3



Vuff.


Minä ja meidän hemmoteltu kakara.



Remu pääsi nauttimaan lumesta.



Koti.<3


Iltakävelyllä.



Katuvalojen loisteessa.



Epäluuloinen pieni kaveri. (:




Museo.



Kirkko.



Lumisotaa Mikonkarissa.



Minä, Remu ja Vilin oma mökki.

Väsynyt pieni.<3