Jälleen ihanan rauhallinen päivä, joka on sisältänyt ulkoilua, päiväunia, herkuttelua (minä kerroskiisselillä sekä paistetuilla valkosipuli- ja yrttivoipatongeilla, Miika sipseillä) sekä elokuvia. Muutama tekemätön kouluhomma pyörii välillä mielessä, mutta en jaksa tällä hetkellä paneutua niiden tekemiseen. Ehtiihän sitä vaikka huomennakin - taikka ylihuomenna. Tämän päivän pyhitän ihan vain laiskottelulle ja kaikelle sellaiselle pienelle puuhalle, josta pidän.
Pieni ja innokas lenkkeilijä malttoi pysähtyä lenkin alkuvaiheessa hetkeksi paikoilleen ja poseerata kameralle.
Pieni ja innokas lenkkeilijä malttoi pysähtyä lenkin alkuvaiheessa hetkeksi paikoilleen ja poseerata kameralle.
Askeleet johtivat läheiseen puistoon, joka näyttää ihan erilaiselta kuin siellä ensi kertaa käydessämme. Kauniin vihreän ruohokentän peittää ohut ja jalkojen alla rasahteleva lumikerros ja hanhet ovat poissa.
Miikakin pääsi välillä kameran takaa toisellekin puolelle.
Kirmailtiin Remun kanssa lämpimiksemme.
Ympäriinsä laukkova Remu ikuistettuna kameralla.
Kaiken sen tohinan ja juoksemisen keskellä ei meinaa aina kaulassa oleva huivikaan pysyä menossa mukana.
Puistossa juoksentelemisen jälkeen mentiin vielä koirapuistoon, missä Remu sai olla irrallaan ja leikkiä koirakavereiden kanssa. Vaatetustakin vähennettiin, että sai leikkiä vapaammin.
Sieltä se jengi tulee!
Välillä piti käydä mamman luona turvassa ja tarkistamassa, että mamma on edelleen tallella.
Ja sitten taas takaisin leikkimään kavereiden kanssa.
Ja sitten koitti kotiinlähdön aika.
Lenkkeilyn ja puistoilun jälkeen matkalla sisälle lämpimään, ilma ei nimittäin ollut mitenkään erityisen lämmin. Varpaita ja sormia paleli.
-----
En olekkaan tänne vielä tainnut mainita meneillään olevasta herkkolakostani, jota on tänään kestänyt päivälleen neljän viikon ajan. Tämä taitaakin olla todellinen ennätys tällaiselle sokerihiirelle kuin minä, eikä ole edes tehnyt tiukkaa - ihme kyllä. Edessä olisi vielä viisi viikkoa ja neljä päivää herkuttomuutta, joka kruunautuu jouluaattona siihen että saan luvan syödä joulun kunniaksi suklaata. Kaikenlaiset leivokset, kakut sun muut ovat karkkien, jäätelön, sipsien yms. ohella kiellettyjä, mutta omatekoisilla kiisseleillä olen antanut itseni herkutella.
Mutta vielä on 39 herkutonta päivää edessä.
Miikan sanoin "mahdoton tehtävä" - onko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti